Arki ilman älypuhelinta: näin käytin ylimääräiset 4,75 tuntia päivässä

Arki ilman älypuhelinta on jo ajatuksena lähes mahdoton. Välillä tuntuu että koko elämämme, niin työ kuin vapaa-aika, sekä ammatilliset että henkilökohtaiset suhteet pyörivät kännyköissä. Jo pelkästään lounaan nauttiminen ilman älypuhelimen vilkaisua lienee yhä harvemmin tapahtuvaa. Edellisessä blogipostauksessani kuvailin syitä sille, miksi päätin vähentää ruutuaikaani kahdeksi viikoksi alle kahteen tuntiin päivässä. Tässä artikkelissa kerron, miten käytin vapautuneet 4,75 tuntia vuorokaudessa.

Arki ilman älypuhelinta -testi vapautti 4,75 tuntia ylimääräistä aikaa

Koska puhelittomuuden motiivina toimi täysin oma hyvinvointi ja terveys, oli luonnollinen valinta aloittaa kahden viikon jakso lyhyen road tripin ensimmäisenä päivänä. Olin aikaisemmin sopinut ystäväni kanssa toukokuisesta reissusta, jonka aikana käytäisiin niin monessa kaupungissa kuin huvittaisi, juuri silloin kun huvittaisi. Mitään eksaktia suunnitelmaa emme olleet tälle lyhyelle Suomi-reissulle laatineet.

Ensimmäiseen kohteeseen Meri-Teijon Bike Parkkiin saavuimme toukokuun ensimmäisenä lauantaina. Koska laji ei itseäni kiinnosta pätkääkään, päätin jättää pyöräilyt sikseen ja keskittyä olennaiseen: lepoon. Edellisenä iltana olin siirtänyt kaikki some-sovellukset omaan kansioon puhelimen viimeiselle näytölle ja ottanut kaikki ilmoitukset pois päältä. Arki ilman älypuhelinta -kokeiluni aloitin keskellä metsää tämän Instagram-postauksen julkaistuani. Tämän jälkeen asetin puhelimen äänettömälle ja nukuin rehelliset kolmen tunnin päiväunet.

Vapaus tehdä työtä milloin mistäkin

Yrittäjän vapaus sekä paikkariippumattomuus ovat trendejä, joista kuule puhuttavan koko ajan enemmän ja enemmän. Romantisoidaan sitä kuinka siistiä olisi tehdä työtä mistä ikinä haluaa ja samaan hengenvetoon lausutaan ”kunpa minäkin voisin”. Uskon vakaasti siihen, että halutessaan joka ikinen yrittäjä voi luoda itselleen vapautta bisneksessä. On kuitenkin varsin eri asia konkreettisesti toteuttaa pelkän unelmoinnin sijaan.

Niin tai näin, huomasin hämmästyväni siitä, että jonkun mielestä paikkariippumattomuus – siis asia jota kohti olen yritykseni kanssa määrätietoisesti edennyt – saattaisi kieliä huonosta työilmapiiristä tai jännitteistä yhteisön sisällä.

Lainaus kirjoittamastani kolumnista Yrittäjä-lehdessä kesäkuussa 2018.

Koska olen aina rakentanut Schmidt Communicationsin toimintaa nimenomaan paikkariippumattomuus mielessäni, oli varsin helppoa suorittaa työpäivät tien päältä. Konkreettisesti tämä tarkoitti sitä, että joka aamu sain herätä uudesta paikasta, välillä meren rannalta, välillä metsän keskeltä ja kerran jopa leirintäalueelta. Tavallisesti pyhitin aamupäivät ja päivät työn teolle ja iltapäivästä pääsin nauttimaan erilaisista aktiviteeteistä. Iltaisin starttasi auto kohti seuraavaa päämäärää.

Toisaalta mikään ei muuttunut, vaikka kaikki muuttui

Ruutuajan vähentäminen teki sen, että aikaa oli joka päivä käytettävissä lähes viisi tuntia enemmän kuin ennen projektia. Kuvittele, jos sinulla olisi 4 h ja 45 minuuttia enemmän aikaa vuorokaudessa tehdä mitä ikinä haluat! Minä pyöräilin. Tammisaaren rannalla, Merikaupunki Kotkassa ja kahden päivän extemporee minireissulla Velkuan saarilla. Pulahdin aamunkoitossa kylmään järveen jossain Inkoon metsissä, paistoin useampana iltana makkaraa nuotiolla ja tein pitkiä kävelyretkiä luontoreiteillä. Messilässä ihastelin laskevan auringon oranssiksi värjäämää horisonttia.

Kun reissut oli reissattu ja arki kotona alkoi, käytin vapaa-aikani lepäämiseen, palautumiseen, juoksulenkkeihin, treeneihin ja kirjan lukemiseen. Tein myös paljon ajatustyötä, reflektointia ja mindfulness-harjoituksia.

Oliko radikaali ruutuajan vähentäminen vähentämisen arvoista? 110 prosenttisesti kyllä. Seuraavassa tekstissäni kirjoitan arki ilman älypuhelinta -kokeiluni vaikutuksista hyvinvointiini.

Inspiraatiota täältä sinne!

Mel | @iammelschmidt