Tremola Oy:n kuvaus Gee

Case-esittely: Tremola Oy:n www-sivu – Geen ensimmäinen saitti

Tremola Oy:n www-sivu • Kesto: 5 min.

Aloittelimme huhtikuussa uutta juttusarjaa, joka tarjoaa sinulle mahdollisuuden kurkistaa ketterän officemme punaisten verhojen taakse ja jossa esittelemme yksityiskohtaisemmin projektejamme. Ensimmäinen stoori kertoi TeamHertta-promomimmien hakuprosessista ja tällä kertaa raotan ensimmäisen alusta loppuun suunnittelemani ja organisoimani saittiprojektin kulisseja. Tältä näyttää Tremola Oy:n www-sivun synnyintarina, näin Tapion syntymäpäivän kunniaksi 😉

Tapio @ NOOA
Miljöökuvaus @ NOOA

Tremola + S-Com

Taustoista sen verran, että Tapion tie toi S-Comille viime vuoden alkupuolella erään hänen silloisen työnantajan projektin tiimoilta. Myöhemmin, perustettuaan oman yrityksensä Tremola Oy, hän valitsi meidät yrityksensä identiteetin suunnittelijoiksi, identiteetti valmistui heinäkuusssa 2017. Identiteetin valmistuttua suunnittelin Tapiolle lisäksi käyntikortit sekä tarroja ja kylttejä. Olemme myös vastuussa Tapion kustomoiduista työvaatteista, kuten softshell takista, paidoista ja collareista. Tapion jättämän palautteen yhteistyöstämme löydät Asiakkaamme kertovat -osiosta.

Studiokuvat @ SkyPro
Studiokuvat @ SkyPro

Projektin kulku

Ensimmäisen palaverin Tremola Oy:n verkkosivuston suunnitteusta pidimme Tapion ja AD:mme kanssa 7.9. Ennen palaveria Mel tiedusteli haluaisinko ottaa projektista kopin, ja minähän halusin. Olin sillä hetkellä ollut S-Comilla töissä aika tarkkaan viisi kuukautta, tämä tilaisuus jännitti, mutta samalla innosti minua aivan sikkinä. Keskustelimme neuvotteluissa sivuston rakenteesta, tarkoituksesta ja tavoitteista, saitin ensisijaisista tehtävistä ja siitä, mitä siellä halutaan tuoda esille. Tremolalla oli olemassa ns. staattinen käyntikorttisivusto WordPress-alustalla, uusien tekstien ja kuvien sekä toimivan sivuston myötä oli tarkoitus vahvistaa ja terävöittää brändiä. Juttelimme myös siitä, että ammattimaiselle valokuvaukselle olisi tarvetta.

Keskustelujemme pohjalta pyysin tarjouksen luottovalokuvaajaltamme Arsilta ja teimme Mellun kanssa verkkosivuston toteutuksesta tarjouksen Tapiolle. Aloitin saitin suunnittelutyön tarjouksen mentyään läpi. Asetin heti alkuun myös projektille julkaisutavoitteen parin kuukauden päähän, laskin budjetin ja varabudjetin sekä määrittelin kuhunkin osa-alueeseen käytettävissä olevan työajan ja ohjeistin speksit Jaanalle, digimediasuunnittelijallemme.

Pidimme vielä toisen palaverin Tapion kanssa, jonka jälkeen määrittelin tarkat aikataulut ja aloitin sivuston layoutin suunnittelun, joka oli tekstintuotannon lisäksi eniten aikaa vievä osio projektia. Tapiolla oli joitakin toiveita sivustoon liittyen: visuaalisesti hän toivoi aiemmin suunniteltujen tarrojen ilmettä, asettelun ja sisällön osalta miksattiin useampia eri ratkaisuja. Toimitin asiakkaalle yksityiskohtaisen leiskan kommentoitavaksi lokakuun alussa ja leiskan hyväksymisen jälkeen aloitimme saitin rakennuksen.

Kuvauksesta pidimme yhden erillisen palaverin 20.10. yhdessä Arsin ja Tapion kanssa, silloin teimme pääpiirteittäin jo kuvaussuunnitelman sekä -aikataulun, joita ennen kuvausta terävöitettiin. Toimin itse myös 11.11. kuvauksessa assistenttina. Kuvattiin yhteensä kolmessa eri lokaatiossa – aloitettiin aamu 10:ltä SkyPro’n studiolla Pitkämäenkadulla, studion jälkeen siirryttiin Ravintola NOOAan, jossa myös ruokailtiin, ja kuvaus päätettiin ulkona 17 aikaan. Sateinen lauantai loi kuvaukselle hienot ja toki hieman haastavat puitteet, me ei tietenkään annettu kelin häiritä, vaan vietettiin Tapion ja Arsin kanssa aivan älyttömän kiva päivä ja kuvista tuli täydelliset. Kaikki tässä jutussa käytetyt sekä itse sivustolla näkyvät kuvat ovat kyseisen kuvauksen tuotoksia.

Tapio kuvausassari Geen käsittelyssä
Tapio kuvausassari Geen käsittelyssä

Tekstintuotantoa varten sain asiakkaalta ranksalaisille viivoille listattuna avainsanoja sekä tietoa laitteista, joita hän halusi sivustolla mainittavan. Toteutin läpi koko projektin kestäneen projektinhallinnan lisäksi sivuston metakuvauksen, SEO-optimoinnit ja saitin julkaisun organisoinnin. Saitin julkaisun jälkeen tein vielä yksityiskohtaiset laskelmat itse projektista ja toteutuneista budjeteista.

Poks!

Julkaisimme saitin 23.11. – Queenin We are the champions’in soidessa ja skumppapullon poksahtaessa auki Tremola Oy:n www-sivu näki päivänvalon. Saitin julkaisu oli minulle todella iso juttu, tärkeän merkkipaalun ohittaminen – vau, minä tein tämän, huikeaa. Tapion läsnäolo hieman toki jännitti, ehdin tyylilleni uskollisena kelata monenlaisia kauhuskenaarioita – mitä jos jotain menee pieleen, mitä jos kaikki ei toimi kunniolla, mitä jos saitti ei näytä hyvältä. Olen melko kriittinen luomusteni suhteen. Kenties se osoittaa, että teen duuniani tunteella. Tai sen, että minulla on vielä pitkä matka kuljettavana ja kokemuksia kerättävänä urallani – kilometrit tuovat itseluottamusta. Ehkäpä näitä kaikkia ja se duunissani parasta onkin, että aina on tilaa kasvaa ja kehittyä.

Tremola Oy:n ulkokuvaus
Tremola Oy:n ulkokuvaus

Jälkihehkutus

Olemme saaneet saitista Tapiolta hyvää palautetta, jota hän on taas saanut asiakkailtaan ja sidosryhmiltään. Projekti onnistui erinomaisesti, nöyrä kiitos Tapiolle tästä kunniasta ja luottamuksesta. On inspiroivaa tehdä töitä ihmisten kanssa, joilla on niin kattavaa näkemystä sekä kokemusta omasta alastaan ja ketkä arvostavat meidän ammattitaitoa. Ja onnittelut tietenkin Tapiolle, hän kun sai olla minun ensimmäinen, heh.

Seuraa Tapion ja Tremola Oy:n kuulumisia somessa: Facebook ja Instagram

Gee ✌

Gee

Seikkailu keltaisessa sadetakissa ja henkisen munan kasvua

Seikkailu • Kesto: 5 min.

Olemmehan kaikki kuulleet toistuvasti, miten parhaat reissut tehdään juuri hetken mielijohteesta, niitä ei suunnitella etukäteen ja ne edellyttävät rohkeaa heittäytymistä. Silloin kaikki on mahdollista, impulsiivista, spontaania, täydellistä. Tämä syyskuun ekana viikonloppuna toteutunut seikkailu oli ainakin kaikkea tätä ja jopa ripauksen enemmän.

Äkkilähtö Saarenmaalle – hell yeah!

Yleensä olen rehellisesti sanottuna sellainen nukun-ensin-yön-yli -tyyppi ja suunnittelen etukäteen sekä mietin asiat kaikista mahdollisista ja mahdottomista perspektiiveistä. Olimme alustavasti suunnitelleet mökkeilyä Heinolassa, mutta sattuneista syistä saman viikon keskiviikkona mökkeilyn tilalle vaihtui viikonloppu Saarenmaalla. Mikä jottei, ajattelin tällä kertaa, meitsi on messissä. Katsoin säätiedotusta juuri ennen matkaa ja koko viikonlopuksi luvattiin, kyllä, pelkkää vesisadetta. Onneksi tilaamani keltainen Helly Hansen -sadetakki oli juuri saapunut ja pakkasin sen mukaan ihan ekana.

Seikkailu alkakoon! Lähdin aamulla Turusta Onnibussilla Helsinkiin, Helsingistä Linda Linellä Tallinnaan. Tallinnassa kyytini odotti satamassa, laivani lähtö oli tosin viivästynyt tunnilla, joten olimme hieman jäljessä aikataulusta, tehtiin pikaisesti kauppareissu ja haettiin vesijetti. Meitä oli yhdeksän hengen seurue – seitsemän aikuista ja kaksi lasta. Tallinnasta ajettiin Virtsuun, sieltä lautalla Kuivastuun. Vink vink, lautta-aikataulut ja -liput nykyään näppärästi tästä. Kuivastusta jatkettiin matkaa kohti ystävämme mökkiä, jossa vietimme perjantain ja lauantain välisen yön.

Kotimaan turisti

Vielä Eestissä asuessani kävin yhtenään Suomessa, nyt kun asun lahden tällä puolella homma menee päinvastoin, tosin entisessä kotimaassani vierailen nykyään luvattoman harvoin. Ehkäpä se on asioiden luonnollista kulkua toisaalta, mutta maisemanvaihdos tekee välillä hyvää. Olin sitä paitsi käynyt vain kerran aikaisemmin Saarenmaalla, sitäkin lapsena, eli siitä oli tosiaankin jo ehtinyt vierähtää ainakin 20 vuotta, heh. Aikaisin lauantaiaamuna olisin näin aitona “kotimaan turistina” halunnut päästä kierrokselle ja syömään Kuressaaren linnaan, mutta se harmi kyllä aukesi vasta myöhemmin päivällä. Päädyimme ruokailemaan aivan Kuressaaren keskustassa sijaitsevaan kodikkaaseen Mönus Villem pubiin, jossa oli todella laaja valikoima eestiläisiä herkkuja. Pubin valikoimasta löytyi monenlaista niin seurueemme isoille kuin pienille ruokailijoille, ja siellä oli valtava lasten leikkihuone. Eestissä on muutenkin aivan erilainen pubikulttuuri kun esimerkiksi Suomessa. Kaikista pubeista saa safkaa, pubit ovat viihtyisät sekä siistit ja paikalliset itsekin suosivat pubeja, joissa ruoka (ja juoma) on erinomaista sekä edullista. Suomessa pubit ovat suuremmaksi osaksi, no offence, räkälöitä.

Henkisen munan kasvua

Ruuan ja kauppareissun jälkeen palattiin mökille. Mökin omistaja pyysi meitä avuksi pihatöihin, sillä uutta polkua varten piti kuulemma kaataa yksi puu. Ei ollut ihan vain yksi puu, ei, pikemminkin pensaikko. Minua ei tarvinnut selvästikään kahdesti pyytää, tietenkin menin avuksi. Viihdyn luonnossa ja ulkona enkä kaihda liata käsiäni. Yhdessä tekeminen antaa sitä paitsi tilaa keskustelulle, yhteisiin talkoihin osallistuminen tai pikemminkin talkoista kieltäytyminen kertoo ihmisestäkin yhtä sun toista. Oli superia touhuta koko päivä ulkona hyvässä seurassa ja sadetakki pääsi samalla ultimaattiseen testiin. 

Pihatöitä, kyllä, sadetakissa

Saatiin myös työntää autoa käytiin, kun siitä loppui sopivasti akku pihatöiden valmistuttua. Tällaisen suorituksen jälkeen tuntee väkisinkin itsensä hieman aiempaa kovemmaksi, vahvemmaksi, paremmaksi. Tuntui että minun henkinen muna kasvoi ainakin 10 senttimetriä.

Spläts!

Lauantain ja sunnuntain väliseksi yöksi vuokrasimme seurueellemme mökin läheltä Kuressaarea, paikan nimeltä Tõnise Talu. Mökin emäntä oli valmistellut kaiken ennen saapumistamme, laittanut takkaan tulen ja saunan lämpiämään. Heitettiin kamat huoneisiimme ja puettiin märkäpuvut, seikkailu jatkui vesijettiajelulla Muratsissa

Ajelulla Muratsissa, keltaisessa sadetakissa

Puin ensin märkäpuvun, sitten pelastusliivin ja niiden päälle sadetakin, hih. Myönnettäköön, se saattaa kuulostaa aavistuksen oudolta, mutta en halunnut kastua sateessa ennen ajelua. Kyllä te tiedätte mitä tarkoitan, ihan loogistahan se on.

Ja eiku kyytiin! Se fiilis, kun merivesi tuntuu olevan lämpimämpi kuin ilma ulkona, vesisade piiskaa kasvoja niin kovin, että vaivoin saat pidettyä silmät auki. Pidät kiinni niin kovaa kuin suinkaan pystyt, aina välillä iskeytyy aalto vasten kasvoja ja hetkittäin jännittää niin paljon, että on pakko painaa kasvot kiinni edessäsi olevaan. Mutta samalla tuntuu turvalliselta. Niin niin niin päheetä, huhuhh! Enkä lentänyt kyydistä kertaakaan, mikä oli erityisen mieltä ylentävää, meinaa pelkään julmetusti syvää vettä. 

Ajelun jälkeen mökillä saunottiin, grillattiin, soiteltiin kitaraa ja laulettiin, nautittiin valehtelematta aivan jokaisesta hetkestä. Aamulla vuokramökin ihastuttava emäntä toi meille lautasellisen vastapaistettuja sydämenmuotoisia lettuja, miten sydämellistä hänestä. Jätimme lähtiessämme mökkiin kiitokseksi konvehtirasian ja paketin kahvia.

Aamupalaksi lettuja vuokramökin emännältä


Villasukat Tõnise talusta

Mökissä oli myytävänä myös villasukkia, pipoja ja lapasia – sain lahjaksi sievät valkoiset villasukat, joiden tärkeä tehtävä on nyt lämmittää varpaitani öisin. 

Seikkailu jatkuu mutakylvyssä

Meillä oli tarkoitus palata ystävämme mökille siistimään paikkoja ennen paluuta mantereelle. Sunnuntai aamulla laivayhtiö tiedotti, että myrskyn vuoksi kaikki heidän lähdöt oli siltä päivältä peruttu, joten paluumatkani siirtyi seuraavalle päivälle. Ajoimme takaisin mökille sitä edellisenä päivänä raivaamamme uutta polkua pitkin. Koko viikonlopun oli satanut rankasti ja niin se meidän auto sitten jäi siihen, kiinni mutaan. Enhän mä olisi mitenkään edes ehtinyt laivalle ajoissa, tällaiset yhteensattumat hämmentävät todella paljon ja niitä tuli koettu viikonlopun aikana monesti. Auton pelastusoperaatiota varten piti käydä hakemassa kyliltä traktori ja siinä mutakylvyssä menikin sitten useampi tunti. Näin matkan loppumetreillä saimme kokea todellista yhteen hiileen puhaltamisen ja itsellemme nauramisen keventävää vaikutusta.

Seikkailu jatkuu mutakylvyssä

Sielunruokaa

Kerrassaan mieletön ettenkö sanoisi. Tämä seikkailu tarjosi ennen kaikkea ravintoa sielulle ja mainioita sattumia. Käsittelimme näiden sattumien ohella monia kipeitä aiheita, juttelimme vuosia (12 vuotta!) mieliämme painanneista asioista ja oltiin kasvokkain kaukaisen menneisyyden haamujen kanssa. Kerrankin oli tälle kaikelle oikeasti aikaa ja hedelmällinen ympäristö sekä olosuhteet. Henkisen munan kasvu ei ole aina välttämättä helppoa ja rattoisaa, mutta on takuulla yhdistävää ja puhdistavaa, sen voin luvata.

Seuraavan kerran, kun saat yllättävän puhelun tai odottamattoman kutsun, suunnitelmat muuttuu tai epäröit lähteäkö vai ei – älä epäröi, lähde, uskalla. Tämä on myös note to self 😉

Saitko kenties kirjoituksestani kipinän, heräsikö nostalgia, ajatuksia tai oivalluksia? Superduper! Kysy, kommentoi, arvostele – kaikki keskustelu on tervetullutta!

Byeee,
Gee ✌

 

 

PS. To be absolutely clear: vaikka sadetakkia saakin tilattua S-Comin kautta, tämä kirjoitus ei ole kaupallinen yhteistyö – minä en saanut sadetakkia ilmaiseksi tai mitään moista nonsenseä. Tuo sadetakki on mielestäni sen verran pähee ja toimiva, hinta-laatusuhdekin erittäin kohdillaan, että hehkutan siitä ihan omasta tahdostani. Jos innostuit ja haluat sellaisen myös itsellesi, ota toki meihin yhteyttä vaikka tästä.