opiskelija - Schmidt Communications Oy

Työssäoppimisjakso S-Comilla – Alicen tarina

marraskuu 28, 2018marraskuu 28, 2018
by S-Com Harjoittelija

Työssäoppimisjakso S-Comilla – Alicen tarina • Kesto: 5 min.

Heips! Olen Alice, 31-vuotias ensimmäisen vuoden media-alan opiskelija Turusta. Opiskelen media-alan ja kuvallisen ilmaisun perustutkintoa, mediapalvelujen toteuttajaksi Novida ammattiopisto ja lukiossa, Loimaan toimipisteellä.

Kuulun omituisten otusten kerhoon. Olen takkutukka, introvertti, luova persoona ja omaan vahvan intuition. Rakastan herätä aamuisin hitaasti kahvin kera. Tykkään ja tarvitsen paljon omaa aikaa, jolloin saan ladattua akkuni täyteen. Vapaa-aikanakin teen monesti koulutehtäviä, jos en keksi mitään järkevämpää tekemistä.

Harrastuksia löytyy muutama. Tykkään tehdä monipuolisesti erilaisia käsitöitä, kuten neulontaa, virkkausta ja ompelua, käyn salilla, pelaan frisbeegolfia ja luen kirjoja. Käyn aika usein kirjastossa, jos en lainaamassa kirjoja, niin tekemässä koulutehtäviä, sillä ajatukseni juoksevat paremmin kirjastossa kuin kotona.

Ensimmäisen työssäoppimispaikan etsintä

Melina kävi koululla kertomassa itsestään ja yrittäjäpolustaan työelämässä toimimisen tunnilla. Tykkäsin kovasti Melinan tyylistä kertoa ja opettaa asioita. Sain kipinän, että työssäoppiminen Schmidt Communicationsilla voisi olla mielenkiintoista. Tarvitsen nimittäin todella kärsivällisen ihmisen opettamaan asioita minulle. Olen hidas oppimaan ja silloin tällöin myös aikamoinen säheltäjä.

Kun tuli vihdoin ja viimein aika hakea sitä ensimmäistä työssäoppimispaikkaa, laitoin Melinalle sähköpostia ja soitin perään viisi päivää myöhemmin. Kävi ilmi, ettei Melina pystynyt ottamaan harjoittelijaa, koska hän etsi uusia tiloja firmalleen. Sovimme kuitenkin, että tulen jossain vaiheessa myöhemmin heille harjoitteluun.

Melinan kanssa juteltuani kysyin opettajaltani ideoita, mistä voisin hakea työssäoppimispaikkaa. Sain listan eri yrityksistä, sekä sen lisäksi googletin Turun alueella olevia firmoja, jotka voisivat olla mielenkiintoisia. Osa yrityksistä vastasikin hakemuksiini, etteivät pysty ottamaan joko sen takia, että heillä oli jo harjoittelija valittuna, ovat liian kiireisiä, etteivät ehdi opastamaan tai eivät voi ottaa, kun minulla ei vielä ole perustaidot hallussa.

Lopulta sain puhelun firmasta X, joka tekee teippauksia ja mainoksia Turun alueella. Kävin haastattelussa ja sain paikan! Työssäoppimisjaksoni ehti kuitenkin kestää vain kaksi päivää, ennen kuin sain ilmoituksen, ettei heillä kuitenkaan riitä aikaa perusteelliseen opastukseen. Koska minulla ei vielä ollut kaikkia perustaitoja hallussa, ei minun kannattanut vain perata ja leikata teippejä koko harjoittelujakson ajan. Se uutinen oli pahin mahdollinen painajainen, mutta ymmärsin heitä hyvin.

Taas kysyin opettajaltani ideoita, että mitäs nyt tehdään ja jatkoin Googlen kimpussa etsien paikkoja. Opettajan painostuksella laitoin myös uudestaan Melinalle viestiä, vaikka tiesin hyvin, ettei hän pystyisi todennäköisesti minua ottamaan harjoitteluun. Muutaman sähköpostiviestin vaihdettuani Melinan kanssa laittoi hän minulle kuitenkin viestiä, ”Selvä homma, tervetuloa meille!”.

Ensimmäisen harjoittelujaksoni tavoitteet

Tein itselleni listan tavoitteista, joita halusin ensimmäisellä harjoittelujaksolla olevan.

oppia paremmin käyttämään Adoben ohjelmia
tutustua media-alaan
oppia uutta
tutustua uusiin ihmisiin
tehdä monipuolisesti eri tehtäviä
haastaa itseni joka päivä

Työssäoppimisjaksollani olen saanut saavutettua kaikki tavoitteeni. Olen päässyt tekemään erittäin monipuolisesti eri tehtäviä. Melina on antanut erinomaisia harjoituksia, jotta taitoni harjaantuisivat ja siinä samalla oppisin käyttämään monipuolisemmin Adoben ohjelmistoja. Koulussa en niin hirveästi käyttänyt InDesignia, mutta työssäoppimisjaksolla olen käyttänyt kaikista eniten Photoshop- ja InDesign-ohjelmia.

Tämän lisäksi olen päässyt tekemään ihan oikeita asiakastöitä. Työssäoppimisjakson alussa hyperventiloin minkä kerkesin, koska pelkäsin, että pilaan työn tai en saa sitä ajoissa valmiiksi. Kuitenkin jo jakson puolessa välissä en enää hyperventiloinut ollenkaan, ja piti ihan miettiä, mistä aiheesta voisi edes vähän vetää paniikin tynkää, kun arki oli tasaantunut jo liian paljon.

Monipuolinen työssäoppimisjakso

Työssäoppimisjakso on ollut todella monipuolinen ja en edes osannut kuvitella, että oppisin niin paljon uusia asioita ja saisin kokea paljon uutta. Mieluisaa on ollut myös tutustua uusiin ihmisiin. Työkaverini ovat erittäin mukavia. Tulen kaikkien kanssa todella hyvin juttuun ja he kestävät hirveän hyvin minun tosi huonoa ja mautonta huumoriani.

Tämän työssäoppimisjakson jälkeen pidän edelleen kaikki kortit avoimina ja yritän oppia mahdollisimman paljon kaikkea, mitä media-alasta opetetaan. Kaipa se jossain vaiheessa kirkastuu mieleeni, että mitkä ovat ne minun juttuni ja osaamisalueeni, joita sitten tulen tekemään työelämässä. Media-alan opinnoissani haluaisin päästä kokeilemaan videokuvaamista sekä editointia ja monikameratuotannossa työskentelyä.

Työssäoppimisjakso on tullut päätökseensä, mutta minut löytää somesta:

Instagram: @copylucifer Facebook: @Nodumofficial

—-

S-Comin tiimi kiittää ja kumartaa Alicelle! Lisää harjoittelijoiden kirjoittamia blogeja löytyy myös Viviltä ja Elinalta 🙂

Harjoittelija

Matkalla työelämään

joulukuu 1, 2017maaliskuu 4, 2018
by S-Com Harjoittelija

Matkalla työelämään • Kesto: 4 min.

Moikka! Nimeni on Elina, mutta lähes kaikki sanovat minua Elluksi. Asun Mellilässä ja tulen sieltä asti työssäoppimaan Turkuun Schmidt Communicationsiin. Perheeseeni kuuluu lisäkseni äiti, isä, sekä kolme sisarusta; kaksi isoveljeä ja isosisko. Osana perhettäni on myös kolme kissaa, kaksi koiraa, torvimyyrä ja kilpikonna. Opiskelen media-alaa kolmatta vuotta Novida, ammattiopisto ja lukiossa, Loimaan toimipisteellä ja kirjoitan Auranmaan viikkolehden nuortenpalsta Smashia. Ulospäin olen blondi kiharapää ja olen 163 cm pitkä (pätkä). Kun kuitenkin raapaisee pintaa hieman syvemmälle, käy ilmi, että olen niitä ihmisiä jotka nukkuvat kaikkialla korvatulpat päässä ja juovat kahvinsa mustana. Olen ihminen joka hymähtää kuin naurahtaen kun minulle puhutaan, vain ilmaistakseni, että olen kuunnellut ja sisäistänyt kuulemani, en naurahtaakseni. Olen myös ihminen, joka rakastaa haasteita ja eläimiä. Tässä blogitekstissä kerron teille matkastani työelämään.

Kun olin lapsi halusin olla isona laulaja tai näyttelijä. Vaikka kotona ja autossa tulee välillä lauleltua, olen ne haaveet piilottanut vaatekaapin perälle kätköön. Kahdeksannella luokalla Kosken seudun yläasteella jatko-opintopaikkaa miettiessäni pohdin, mitä oikein haluan tehdä isona. Silloin olin ehdottomasti sitä mieltä, että haluan olla psykologi. Otin selvää psykologin vaatimasta koulutuksesta, mutta polku psykologin opintoihin vaatii lukion allensa. Näin itseni tulevaisuudessa istumassa lukion penkillä. Taustalle kuitenkin hiipi ajatus, että jos lukion jälkeen en haluakkaan enää psykologiksi? Olisin ilman ammattia ja pitäisi aloittaa alusta. Silloin ensimmäisen kerran ajatus kaksoistutkinnosta valloitti mielen. Opintojen jälkeen minulla olisi ammatti opiskeltuna pohjalle ja pääsisin mahdollisesti kouluttautumaan psykologiksi yliopistoon. Enää pitäisi vain löytää itseä kiinnostava ala.

Eräänä iltapäivänä koulun jälkeen äiti näytti minulle lehdestä ilmoituksen. ”Auranmaan viikkolehti etsii nuoria toimittajia nuortenpalstalle”, luki mainoksen otsikkona. En kauaa miettinyt päätöstä lähteä hakemaan työpaikkaa koulun ohelle, vaan otin haasteen välittömästi vastaan. Jo samana päivänä kirjoitin sähköpostia ja lähetin hakemuksen eteenpäin. Parin päivän päästä istuinkin jo ensimmäisen työpaikkani haastattelussa. Työ on antanut minulle enemmän kuin kokemusta olla kanssakäymisissä tuntemattomien ihmisten kanssa, Auranmaan viikkolehti sai minut myös kiinnostumaan media-alasta. Päätin ottaa alasta selvää enemmän ja kirjoittelin sähköposteja Loimaan ammattikouluun ja kyselin kaksoistutkinnosta. Maisemanvaihto tutuksi ja turvalliseksi muodostuneesta Koskesta oli pelottava ajatus, sillä ystäväni jäivät Koskelle, tai lähtivät opiskelemaan Saloon. Pidin kuitenkin mielessäni opinto-ohjaajani sanat: ”Älä lähde opiskelemaan sinne minne kaverisi menevät, vaan lähde opiskelemaan sinne minne itse haluat”, ja niin aloitin kaksoistutkinnon opiskelun syksyllä 2015 Loimaalla, josta ammatillisella puolella opiskelen media-alaa.

Media-alan opinnot alkakoon!

Ensimmäisestä koulupäivästä ammattikoulussa muistan erityisesti sen, kun ensimmäisen kerran astuin Turuntien koulurakennukseen ja onnistuin vielä eksymään. Olin täysin hukassa. Terveydenhoitajan opastuksella kuitenkin löysin nykyisen luokkani pariin, josta en tuntenut ketään. Muistan vieläkin opintojemme ensimmäisen tehtävän. Opettelimme Photoshopissa kopioimaan kuvasta lampaan ja liittämään sen samaan kuvaan uudestaan. Se oli jo mielestäni siistiä ja olin ylpeä työstäni. Se oli silloin iso juttu. Muistaakseni otin siitä kuvan Snapchattiin ja jaoin sen kavereille saatetekstein ”Kyl musta viä media-assistentti tulee”, jep jep.

Ensimmäisen vuoden näyttötehtävänä oli luoda tapahtuma, valokuvata ja videoida se ja tehdä tapahtumalle verkkosivut. Minun tehtäväni oli tehdä sivut. Innostuin verkkosivujen tekemisestä todella paljon. Tutkin ja kokeilin eri asioita ja vietin monta iltaa vain Dreamwieverin parissa. Siitä lähtien olen ollut innoissani nettisivuista ja olen varma, että niitä haluan tehdä myös jatkossa.

Työssäoppimaan – mutta minne?

Toisen opiskeluvuoden lopulla tuli jälleen aiheelliseksi miettiä seuraavaa työssäoppimispaikkaa. Melina on pari kertaa käynyt kertomassa itsestään ja yrittäjyyspolustaan. Salaa mielessäni olin jo kauan sitten päättänyt, että lähden Melinalle työssäoppimaan. Olin kuullut kehuja, että Schmidt Communications on paikka, jossa oppii todella paljon, joten sinne olisi pakko päästä. Ilmaisin päätökseni opettajalleni ja hän kannusti minua ottamaan Melinaan yhteyttä jo kesälomalla. Ja näin tein. Kolmannen lukuvuoden alettua sain nopeasti ennakkotehtävän, jossa suunnittelin yritykselle nettisivujen ulkoasun. Tehtävän palautus jännitti todella paljon ja lopulta opettajani kannustuksesta painoin sähköpostin ”lähetä”-nappia. Pian tehtävän palautuksen jälkeen jo ajaa hurautin autolla ensimmäistä kertaa yksin Turun keskustaan. Eihän Mellilässä asuva nuori naisenalku osannut ennakoida ja ottaa parkkirahaa mukaan. Turun maksullisien parkkipaikkojen määrästä sokaistuneena löysin vihdoin vapaan parkkipaikan, puoli tuntia sovitun tapaamisen alkamiskohdan jälkeen. Minun kaltaiselle tarkalle kellonkyttääjälle tämä oli äärimmäisen noloa. Vastassa oli kuitenkin rento ja ymmärtäväinen vastaanotto, sekä häntää heiluttava karvaturri. Lopulta työssäoppimispaikkahan sieltä tuli!

Jo ensimmäisien viikkojen aikana olen oppinut aivan hirveästi kaikenlaista uutta. Positiivisena yllätyksenä koin ison vastuun kantamisen heti alusta lähtien, kun sain työni alle ensimmäisen asiakastyöni. Tulin hakemaan työssäoppimispaikaltani oppia, kokemusta sekä työn tuntua ja sitä olen jo nyt saanut. Mellilän hiljaisesta maalaismaisemasta muutos Turun viiden ruuhkaan ja keskustan hulinaan oli melko yllätys. Työssäoppimiseni ensimmäisenä päivänä, kun kävin keskustassa syömässä, totesin Melinalle: ”Todella outoa kävellä Turun keskustassa yksin”. Yleensä olen tehnyt matkat Turkuun kavereiden tai perheen kanssa. Odotan työssäoppimiseltani monipuolista oppimista, jota olen jo tähän mennessä saanut runsaasti. Erityisesti odotan sivustojen luomista ja taitojeni kehittymistä entisestään.

Matkalla tulevaisuuteen – kaikki ovet ovat auki!

Lähitulevaisuudessa koulun jälkeen lähden heinäkuussa armeijaan. Se on ollut yksi haaveistani pienestä pitäen. Armeijan jälkeen aion lähteä jatko-opiskelemaan lisää nettisivujen tekemistä. Nettisivujen luomisessa minua kiinnostaa koodaaminen ja ulkoasun asettelu. Psykologiksi opiskelemisen haaveet ovat jääneet hieman taka-alalle, mutta en ole sitä vielä kokonaan pois sulkenut. Tulevaisuus näyttää mitä se tuo tullessaan.

TallennaTallenna