Geen viikkokatsaus: graafikko arjessa Gee

Viikkokatsaus: graafikon arjessa

Viikkokatsaus: graafikon arjessa • Kesto: 8 min.

Mitä on mainostoimistoarki?

Minulta kysytään usein: “millaista mainostoimistoarki oikein on?, mitä graafikko käytännössä tekee työkseen?, mitä syöt?, mitä harrastat?”. Uskon, ei vaan luulen jopa tietäväni, että sinua ei oikeasti kiinnosta kuiva luettelo duuneistani tai ote kalenteristani, vaikka toisaalta kalenterini näyttää kyllä pirteän kirjavalta, heh. Viikkoni nitoutuvat vahvasti toisiinsa ja jo edellisellä viikolla alkaa muovautua seuraavan viikon tuotantokalenteri. Todellisuudessa asiakkaiden deadlinet ja varsinkin samalla viikolla saapuvat toimeksiannot, jotka usein hyppäävät tuotantojonon ohi, vaikuttavat suuresti. Tuhkimotarinani lukeneena tiedätkin jo matkastani S-Comille, tässä kirjoituksessa raotan hieman arkeani yhden viikon ajalta. Hyviä lukuhetkiä!

Viikkokatsaus – maanantai

Maanantaina minulla on käytännössä vapaapäivä, todellisuudesssa viimeistelen koko päivän etätehtäviäni ja hoidan kouluun liittyviä asioita. Ja taistelen InDesignin kanssa. Sen uusin päivitys toi hienoja ominaisuuksia, mutta samalla ilmeni ongelmia mm. värien synkronoinnissa, joten poistan ja lataan ohjelman uusiksi, ettei tarvisi taistella tämän kanssa huomisen duunipäivän aikana. Lopulta saan tehtävät painokelpoiseen kuntoon ja lähetän ne painettavaksi luottopainoomme Prigiin. Helsinki Design School oli lähettänyt myös tulevien opintopäivien ennakkomateriaalit, joten lataan ne valmiiksi koneelle. Herkuttelen vegaanisella pasta bolognesella ja pähkinäparmesanilla, iltapalaksi kaurapuuroa inkiväärillä ja mökiltä poimituilla marjoilla. Menen arkisin aikaisin nukkumaan, tai ainakin pyrin siihen, en juurikaan katso telkkaria ja meditoin iltaisin. Tarvitsen paljon ja hyvää unta, vähintään 8-9 tuntia yössä, jotta kykenen työstämään useiden eri asiakkaiden toimeksiantoja päivittäin.

Viikkokatsaus – tiistai

Tiistai alkaa herätyksellä kello 5.50. Huonosti nukuttu yö takana, stressaan aivan liikaa duuni- ja koulujuttuja, otan liikaa itseeni reklamaatioista, kelailen mitä olisin voinut tehdä ja sanoa toisin jne. Tunnustan, olen krooninen ylianalysoija. Takaisin päivääni ja sen kulkuun:

  • Herättyäni otan ensiksi aikaa itselleni: kirjoitan aamusivuja, siinä sivussa juon kupin pressokahvia kaurajuomalla, joogaan puoli tuntia ja syön aamupalaa. Aamupalaksi minulla on hyvin usein ruisleipää savutofulla ja kurkulla, kaurajogurttia itsetehdyllä granolalla, lisäksi kiiviä ja nokkosensiemeniä sekä vitamiineja.
  • Aloitan duunit kotiofficellä 7:ltä. Tsekkaan mailit ja Mondayn, jota käytämme projektinhallintaan. Synkkaan Dropboxin. Laitan viestiä Pinkkiheidille ja Krissalalle tuotantokalenterissa olevista toimeksiannoista. Tunnin appear-palaveri Melinan kanssa, jossa käymme läpi viikon tuotantoa, toimeksiantoja ja sovimme viikon kulusta. Otan Original Long Drink roll-upin ja banderollin työn alle. Taisteluni Bridgen ja InDesignin kanssa jatkuu.
  • Duunin jälkeen tsekkaan koulumatkoja varten junia ja dösiä. Illemmalla soututreeneihin Kupittaan urheiluhallille, mutta paikan päällä selviää että sali on kiinni vartiointialan lakon takia. Ei kuin Lidlistä hakemaan lohdutukseksi soijajäätelöä (nam!) ja äkkiä takaisin himaan pakoon sateista ilmaa.

Viikkokatsaus – keskiviikko & torstai

Keskiviiko alkaa ja sujuu samalla rytmillä, kuin tiistaikin, aina duunien aloittamiseen saakka. Päiväni kulku muuten:

  • Aherran seuraavien projektien parissa: Magnum: teipit fillariin; Terranova: kokosivun Life Drink -mainos; Original Long Drink: roll-up, banderolli ja kuvausseinä; Prigi: uuden digipainokoneen käyttöönottoon liittyvät julkaisut FB:iin.
  • Duunien jälkeen ostan juna- ja dösälipun koulumatkoja varten sekä sovin perjantaiaamun kyydistä steissille.
  • Leivon omenapiirakan.

Torstaina nautin hieman pidemmästä aamupalasta ja keskustelusta frekventatiivijohdoksista. Ruokapöydässä käyn aina mitä mielenkiintoisimpia keskusteluja, toisinaan valomiekkojen toiminta kiinnostaa ja toisinaan pohdintaa sekä syväluotaavaa analyysiä sanontojen, kuten “pennin hyrrää”, alkuperästä. Päiväni kulku hieman poikkea täten tavanomaisesta:

  • Aloitan duunit klo 8 ja aherran seuraavien projektien parissa: Original Long Drink: banderolli; Pinkkiheidi: teaseri-somepostaus uudesta tuotteesta; M&M turvapalvelut: tekstiilien leiskat.
  • Duunin jälkeen lähetän tarjouspyynnön järkkäristäni Kameratorille ja saan heiltä heti tarjouksen. Kävi hyvä tuuri, saan toimitettua kameran Vallilaan huomenna koulun jälkeen, kun olen joka tapauksessa Stadissa, winwin. Käyn myös Prigissä hakemassa kouluprintteja ja vien heille kiitokseksi eilen leipomani omenapiirakan. Iloiseksi yllätyksekseni sain heti alkuun käteeni lasillinen kuplivaa uuden digipainokoneen käyttöönoton kunniaksi. Ja hypisteltäväksi upeita testiprinttejä, joissa näkyi koneella painettua kultaa, hopeaa ja valkoista, vaude.
  • Soututreenit Kupittaan urheiluhallilla. Panin taas merkille, kuinka hyväntuulisia ja hyvinvoivia ihmisiä hallilla aina on, jengi kyselee ja välittää. Ihanaa!
  • Pakkaan kamat koulua varten ja laitan valmiiksi seuraavan aamun asun – all black, kuten yleensä.
Viikkokatsaus: graafikon arjessa
Pukeudun usein mustaan + lisäksi käytän jotain pientä värikästä, kuten huivi tai Big D kangaskassi. Kuva: Arsi Koivula Photography, 2017

Viikkokatsaus – perjantain koulupäivä @ Helsinki Design School & kasvukipuja

Perjantaina herätys 5.30. Tukka minttiin, muut tavanomaiset aamurutiinit ja kyyti Kupittaan steissille. Päivän kulku:

  • Asemalla teen instastoorin, sometan to-del-la vähän, osittain siksi että luurini kamerassa on joku pikku naarmu ja kuvat näyttävät suttuisilta. Toisaalta siksi että juuri nyt ei vain kiinnosta somettaa lainkaan.
  • Juna Stadiin lähtee 7.14. Sujuvaa matkaa kesti ehkä noin 20 minuuttia, jonka jälkeen kuljettaja tiedottaa, että vastaan tuleva juna, jonka ohitusta jäimme odottamaan, on törmännyt peuraan, eikä me päästä jatkaamaan matkaa. Näin minulla on hyvin aikaa ilmoittaa kouluun myöhästymisestä, postata Pinkkiheidin someen ja viestitellä Heidin kanssa lounaspalaverista.
  • Saavuin kouluun harmillisesti yli tunnin myöhässä. Päivä hurahti kuin siivillä InDesignin ja taiton parissa, opettajana graafinen suunnittelija Minna Luoma (Candy Graphics). Lounasta hain koulua vastapäätä sijaitsevasta Kasvisravintola Zucchinista. Siellä on aivan ihana henksu ja todella herkulliset ruoat, suosittelen lämpimästi!
  • Koulun jälkeen pikainen kävely Erottajalle ja spora kohti Vallilaa. Fiilistelen sporan ikkunasta näkyviä ihania taloja ja maisemia, kiireisiä ihmisiä, raikastavaa vesisadetta. Google mapsin avustuksella löydän perille Kameratorille ja Vallilasta aina Sörnaisten metroasemalle saakka, mutta siinä kohtaa luuristani loppuu akku ja lippuni on tietty HSL-sovelluksessa. Ostan varmuudeksi uuden lipun automaatista ja hyppään metroon kohti Kontulaa. Onnekseni olin kerran aiemmin yöpynyt puoliserkkuni luona, joten osasin suunnistaa sinne ilman mapsiakin, phew.
  • Sain koululta arvosanat edellisistä tehtävistä ja lannistuin ihan täysin nähtyäni ne. Tuli olo, että olen ihan surkea eikä mulla ole mitään järkeä edes jatkaa tuota koulua tai mahdollisuuksia onnistua, että olen täysin väärällä alalla, ei minusta ole tähän. Off the record, tavoittelin kaikista tehtävistä viitosia. Tiedän, eihän siinä tapauksessa olisi edes järkeä käydä koulua, jota en tajunnut heti alkuun. Tajusin sen vasta myöhemmin illalla käydessäni arvosteluja läpi ja vähän kihistyäni ja rationalisoituani tilannetta.
  • Iltaa säestivät eestiläiset TV-ohjelmat, joita on aina todella outoa katsoa. Ihmettelen aina alkuun, että mitä kieltä ne oikein puhuvat siellä, eesti kuulostaa hassulta, jopa minusta.

Viikkokatsaus – koulupäivä @ Helsinki Design School vol. 2

Lauantai aamulla herään serkkuni tyttären itkuun ja olen ihan varma, että on varmaan jo kohta aika nousta muutenkin. Kello on 4.17, ei kuin pää takaisin tyynyyn ja odottamaan 7:ltä soivaa herätystä. Syön aamupalaksi kaurapuuroa kiivillä ja banaanilla, puoli kuppia kahvia ilman kaurajuomaa (eww, note to self: älä koskaan unohda ostaa kaurajuomaa). Päiväni kulku:

  • Matkalla metrolle ihastelen taas Emännänpolun alikulkutunnelin upeita maalauksia, ja kuvaan värikkään My Little Ponyn instastooriin.
  • Koulussa tällä kertaa kuvitusta ja kuvittamista, opettajana ihastuttava Sanna Mander (Agent Pekka). Koulupäivä toi minulle uutta uskoa itseeni, sillä Sanna on rohkeasti oma itsensä ja tekee juuri sitä omaa juttua, hyvin vaikuttavaa ja rohkaisevaa. Lounaalle tassuttelen ensilumen sataessa läheiseen Picniciin.
  • Koulun jälkeen kävelen Kamppiin, fiilistelen taas Stadin ihania katuja ja taloja, heitän taskustani kaikki kolikot piristävälle katusoittajalle.
  • Dösässä suunnittelen tulevaa iltaa ja kuuntelen Radio Helsingin Kostas & Männikkö -ohjelmaa, jossa soi tällä kertaa ihania itämaisia viboja.
  • Ilta sujui herkutellen ja Löytöretki onnellisuuteen -dokkaria katsellessa.

Viikkokatsaus – sunnuntainen luonto & latautuminen

Sunnuntaina hidas aamu, en laittanut herätystä, ahh mitä luksusta se onkaan. Pötköttelen, juon kahvia sängyssä, luen Patrick Rothfussin fantasiakirjaa nimeltä “Tuulen nimi”. Usein vapaapäivinä en avaa lainkaan puhelinta, tietokonetta ja somea. Kokeile joskus, saatat yllättyä, kuinka kivalta se tuntuu, kuinka paljon kaikkea saatkaan aikaiseksi ja miltä rehellinen läsnäolo tuntuu. Käyn ulkona kävelyllä ennen aamupalaa. Aamupalalla saan idean lähteä kunnon retkelle luontoon latautumaan. Päiväni kulku:

  • Täydellinen retki Vaarniemen poluilla ja kalliolla, retken jälkeen laavulla paistettua vegemakkaraa ja kokeilin ensimmäistä kertaa tehdä nuotiobanaaneja, joista tuli ihan taivaallisia.
  • Retken jälkeen vuorossa tulevan viikon ruokaostokset ja ruoanlaittoa. Valmistan butter tofua, lisukkeeksi riisiä, naanleipää ja chutneyta.
  • Illan mittaan useampi tyyppi käy hakemassa FB:ssa lahjoittamiani tavaroita ja siitä tuli minullekin hyvä mieli, kun näen kuinka paljon iloa tavarat tuottavat hakijoille.
Vaariemen laavulla.
Vaariemen laavulla makkaraa ja nuotiobanaaneja, nam!

Tasapainoilua

Tasapainoilen arjessani tällä hetkellä töiden ja koulun välissä, samalla keskittyen omaan hyvinvointiin ja jaksamiseen sekä läheisiini. Graafikon arjessa -tarinani on toki kaukana satumaisesta ja leppoisasta, viikkoni vierivät aivan uskomattoman nopeasti ja tehokkuuteni on juuri nyt melkoisessa huipussa. Tähän kuvaan ja tunnelmaan on hyvä päättää viikkokatsaus. Millaisia rutiineja ja toimia sinun päiväsi pitävät sisällään?

 

Gee ✌

Gee

Seikkailu keltaisessa sadetakissa ja henkisen munan kasvua

Seikkailu • Kesto: 5 min.

Olemmehan kaikki kuulleet toistuvasti, miten parhaat reissut tehdään juuri hetken mielijohteesta, niitä ei suunnitella etukäteen ja ne edellyttävät rohkeaa heittäytymistä. Silloin kaikki on mahdollista, impulsiivista, spontaania, täydellistä. Tämä syyskuun ekana viikonloppuna toteutunut seikkailu oli ainakin kaikkea tätä ja jopa ripauksen enemmän.

Äkkilähtö Saarenmaalle – hell yeah!

Yleensä olen rehellisesti sanottuna sellainen nukun-ensin-yön-yli -tyyppi ja suunnittelen etukäteen sekä mietin asiat kaikista mahdollisista ja mahdottomista perspektiiveistä. Olimme alustavasti suunnitelleet mökkeilyä Heinolassa, mutta sattuneista syistä saman viikon keskiviikkona mökkeilyn tilalle vaihtui viikonloppu Saarenmaalla. Mikä jottei, ajattelin tällä kertaa, meitsi on messissä. Katsoin säätiedotusta juuri ennen matkaa ja koko viikonlopuksi luvattiin, kyllä, pelkkää vesisadetta. Onneksi tilaamani keltainen Helly Hansen -sadetakki oli juuri saapunut ja pakkasin sen mukaan ihan ekana.

Seikkailu alkakoon! Lähdin aamulla Turusta Onnibussilla Helsinkiin, Helsingistä Linda Linellä Tallinnaan. Tallinnassa kyytini odotti satamassa, laivani lähtö oli tosin viivästynyt tunnilla, joten olimme hieman jäljessä aikataulusta, tehtiin pikaisesti kauppareissu ja haettiin vesijetti. Meitä oli yhdeksän hengen seurue – seitsemän aikuista ja kaksi lasta. Tallinnasta ajettiin Virtsuun, sieltä lautalla Kuivastuun. Vink vink, lautta-aikataulut ja -liput nykyään näppärästi tästä. Kuivastusta jatkettiin matkaa kohti ystävämme mökkiä, jossa vietimme perjantain ja lauantain välisen yön.

Kotimaan turisti

Vielä Eestissä asuessani kävin yhtenään Suomessa, nyt kun asun lahden tällä puolella homma menee päinvastoin, tosin entisessä kotimaassani vierailen nykyään luvattoman harvoin. Ehkäpä se on asioiden luonnollista kulkua toisaalta, mutta maisemanvaihdos tekee välillä hyvää. Olin sitä paitsi käynyt vain kerran aikaisemmin Saarenmaalla, sitäkin lapsena, eli siitä oli tosiaankin jo ehtinyt vierähtää ainakin 20 vuotta, heh. Aikaisin lauantaiaamuna olisin näin aitona “kotimaan turistina” halunnut päästä kierrokselle ja syömään Kuressaaren linnaan, mutta se harmi kyllä aukesi vasta myöhemmin päivällä. Päädyimme ruokailemaan aivan Kuressaaren keskustassa sijaitsevaan kodikkaaseen Mönus Villem pubiin, jossa oli todella laaja valikoima eestiläisiä herkkuja. Pubin valikoimasta löytyi monenlaista niin seurueemme isoille kuin pienille ruokailijoille, ja siellä oli valtava lasten leikkihuone. Eestissä on muutenkin aivan erilainen pubikulttuuri kun esimerkiksi Suomessa. Kaikista pubeista saa safkaa, pubit ovat viihtyisät sekä siistit ja paikalliset itsekin suosivat pubeja, joissa ruoka (ja juoma) on erinomaista sekä edullista. Suomessa pubit ovat suuremmaksi osaksi, no offence, räkälöitä.

Henkisen munan kasvua

Ruuan ja kauppareissun jälkeen palattiin mökille. Mökin omistaja pyysi meitä avuksi pihatöihin, sillä uutta polkua varten piti kuulemma kaataa yksi puu. Ei ollut ihan vain yksi puu, ei, pikemminkin pensaikko. Minua ei tarvinnut selvästikään kahdesti pyytää, tietenkin menin avuksi. Viihdyn luonnossa ja ulkona enkä kaihda liata käsiäni. Yhdessä tekeminen antaa sitä paitsi tilaa keskustelulle, yhteisiin talkoihin osallistuminen tai pikemminkin talkoista kieltäytyminen kertoo ihmisestäkin yhtä sun toista. Oli superia touhuta koko päivä ulkona hyvässä seurassa ja sadetakki pääsi samalla ultimaattiseen testiin. 

Pihatöitä, kyllä, sadetakissa

Saatiin myös työntää autoa käytiin, kun siitä loppui sopivasti akku pihatöiden valmistuttua. Tällaisen suorituksen jälkeen tuntee väkisinkin itsensä hieman aiempaa kovemmaksi, vahvemmaksi, paremmaksi. Tuntui että minun henkinen muna kasvoi ainakin 10 senttimetriä.

Spläts!

Lauantain ja sunnuntain väliseksi yöksi vuokrasimme seurueellemme mökin läheltä Kuressaarea, paikan nimeltä Tõnise Talu. Mökin emäntä oli valmistellut kaiken ennen saapumistamme, laittanut takkaan tulen ja saunan lämpiämään. Heitettiin kamat huoneisiimme ja puettiin märkäpuvut, seikkailu jatkui vesijettiajelulla Muratsissa

Ajelulla Muratsissa, keltaisessa sadetakissa

Puin ensin märkäpuvun, sitten pelastusliivin ja niiden päälle sadetakin, hih. Myönnettäköön, se saattaa kuulostaa aavistuksen oudolta, mutta en halunnut kastua sateessa ennen ajelua. Kyllä te tiedätte mitä tarkoitan, ihan loogistahan se on.

Ja eiku kyytiin! Se fiilis, kun merivesi tuntuu olevan lämpimämpi kuin ilma ulkona, vesisade piiskaa kasvoja niin kovin, että vaivoin saat pidettyä silmät auki. Pidät kiinni niin kovaa kuin suinkaan pystyt, aina välillä iskeytyy aalto vasten kasvoja ja hetkittäin jännittää niin paljon, että on pakko painaa kasvot kiinni edessäsi olevaan. Mutta samalla tuntuu turvalliselta. Niin niin niin päheetä, huhuhh! Enkä lentänyt kyydistä kertaakaan, mikä oli erityisen mieltä ylentävää, meinaa pelkään julmetusti syvää vettä. 

Ajelun jälkeen mökillä saunottiin, grillattiin, soiteltiin kitaraa ja laulettiin, nautittiin valehtelematta aivan jokaisesta hetkestä. Aamulla vuokramökin ihastuttava emäntä toi meille lautasellisen vastapaistettuja sydämenmuotoisia lettuja, miten sydämellistä hänestä. Jätimme lähtiessämme mökkiin kiitokseksi konvehtirasian ja paketin kahvia.

Aamupalaksi lettuja vuokramökin emännältä


Villasukat Tõnise talusta

Mökissä oli myytävänä myös villasukkia, pipoja ja lapasia – sain lahjaksi sievät valkoiset villasukat, joiden tärkeä tehtävä on nyt lämmittää varpaitani öisin. 

Seikkailu jatkuu mutakylvyssä

Meillä oli tarkoitus palata ystävämme mökille siistimään paikkoja ennen paluuta mantereelle. Sunnuntai aamulla laivayhtiö tiedotti, että myrskyn vuoksi kaikki heidän lähdöt oli siltä päivältä peruttu, joten paluumatkani siirtyi seuraavalle päivälle. Ajoimme takaisin mökille sitä edellisenä päivänä raivaamamme uutta polkua pitkin. Koko viikonlopun oli satanut rankasti ja niin se meidän auto sitten jäi siihen, kiinni mutaan. Enhän mä olisi mitenkään edes ehtinyt laivalle ajoissa, tällaiset yhteensattumat hämmentävät todella paljon ja niitä tuli koettu viikonlopun aikana monesti. Auton pelastusoperaatiota varten piti käydä hakemassa kyliltä traktori ja siinä mutakylvyssä menikin sitten useampi tunti. Näin matkan loppumetreillä saimme kokea todellista yhteen hiileen puhaltamisen ja itsellemme nauramisen keventävää vaikutusta.

Seikkailu jatkuu mutakylvyssä

Sielunruokaa

Kerrassaan mieletön ettenkö sanoisi. Tämä seikkailu tarjosi ennen kaikkea ravintoa sielulle ja mainioita sattumia. Käsittelimme näiden sattumien ohella monia kipeitä aiheita, juttelimme vuosia (12 vuotta!) mieliämme painanneista asioista ja oltiin kasvokkain kaukaisen menneisyyden haamujen kanssa. Kerrankin oli tälle kaikelle oikeasti aikaa ja hedelmällinen ympäristö sekä olosuhteet. Henkisen munan kasvu ei ole aina välttämättä helppoa ja rattoisaa, mutta on takuulla yhdistävää ja puhdistavaa, sen voin luvata.

Seuraavan kerran, kun saat yllättävän puhelun tai odottamattoman kutsun, suunnitelmat muuttuu tai epäröit lähteäkö vai ei – älä epäröi, lähde, uskalla. Tämä on myös note to self 😉

Saitko kenties kirjoituksestani kipinän, heräsikö nostalgia, ajatuksia tai oivalluksia? Superduper! Kysy, kommentoi, arvostele – kaikki keskustelu on tervetullutta!

Byeee,
Gee ✌

 

 

PS. To be absolutely clear: vaikka sadetakkia saakin tilattua S-Comin kautta, tämä kirjoitus ei ole kaupallinen yhteistyö – minä en saanut sadetakkia ilmaiseksi tai mitään moista nonsenseä. Tuo sadetakki on mielestäni sen verran pähee ja toimiva, hinta-laatusuhdekin erittäin kohdillaan, että hehkutan siitä ihan omasta tahdostani. Jos innostuit ja haluat sellaisen myös itsellesi, ota toki meihin yhteyttä vaikka tästä.