• FIN   |   EN

  • Lakia Oy:n Marika ja Pauliina Vieraskynä

    LinkedIn osana lakiasiaintoimisto LAKIA Oy:n kasvua

    LinkedIn osana lakiasiaintoimisto LAKIA Oy:n kasvua • Kesto: 3 min.

    Kun vuosi sitten lähdin yrittäjäksi ja perustin yhdessä yhtiökumppanini kanssa LAKIA Oy:n, oli heti selvää, että pyrimme rikkomaan perinteisiä käsityksiä lakimiehen työstä ja tavasta toimia. Itse työtä on vaikea muuttaa, koska asiat ympärillä muuttuvat hitaasti ja samalla tavalla me lähetämme haastehakemuksia käräjäoikeuteen, istumme oikeudenkäynneissä tai järjestämme sovintoneuvotteluita, kuin kuka tahansa muukin juristi. Pohdimme, että se, mitä lakialalla ei ole juurikaan tehty ja missä voisimme erottautua muista, on henkilöbrändäys ja sosiaalisen median hyödyntäminen omassa liiketoiminnassamme.

    Perustimme yrityksellemme heti sivustot yleisimpiin somekanaviin. Sisällön tuottaminen lakialalla on toisinaan hyvin vaikeaa, sillä meidän työmme perustuu lähinnä ihmisten ja yritysten kaikkein vaikeimpien asioiden hoitamiseen, joihin liittyy vahva salassapitovelvoite ja useita herkkyystekijöitä. Esimerkiksi Instagramiin on haastavaa keksiä mielenkiintoisia kuvia laitettavaksi, koska asiakkaisiin ei voi viitata eikä toimeksiannoista voi kertoa mitään. Tältä osin kadehdin toisinaan sellaisia yrittäjiä, joiden toimiala on sellainen, että he voivat estottomasti julkaista kuvia omista tuotteistaan tai palveluistaan.

    LinkedIn yrittäjän somena

    Sitten löysin LinkedInin ja ymmärsin, että siellä olisi mahdollista käydä keskustelua työelämästä, yrittäjyydestä ja lakimiehenä toimimisesta yleisellä tasolla. Aloin verkostoitua siellä olevien ihmisten kanssa laajemmin ja huomasin, että verkostoni kasvoi kasvamistaan ja toi myös minulle uutta ammatillista näkökulmaa. LinkedInissä keskustelu on aina ollut työelämälähtöistä ja asiallista, joten keskusteluihin on ollut helppo lähteä mukaan.

    Kun uskaltauduin itse tekemään omia keskustelunavauksiani, huomasin, että ihmiset olivat kiinnostuneita lakimiehen työstä ja erilaisista nuoren yrittäjän arkeen liittyvistä oivalluksista. Olen myös yrittänyt ampua alas meihin lakimiehiin liitettäviä vanhoja uskomuksia. Ei, me emme istu norsunluutorneissamme ja hurjat tuntitaksamme eivät lähde juoksemaan heti ensimmäisestä lauseesta alkaen. Olen huomannut, että kun on aito ja tuo esille myös omia heikkouksiaan, on myös helposti lähestyttävämpi.

    Olen todennut, että omia palvelujaan ei välttämättä kannata aina markkinoida somessa suoraan, vaan lähtökohtana on lisäarvon tuominen muille. Erilaiset omaan alaan liittyvät vinkit tai muut nostot herättävät ihmisten mielenkiinnon ja kun he jonain päivänä tarvitsevat lakipalveluja, saattavat he sillä hetkellä muistaa meidän yrityksemme. Koska lakimiehet eivät pääsääntöisesti ole olleet sosiaalisessa mediassa kovinkaan aktiivisia, on ollut melko helppoa jäädä siellä ihmisten mieleen.

    Olemme saaneet LinkedInin kautta useita asiakkaita, sekä yksityishenkilöitä että yrityksiä. Nykypäivänä lakimiestä, tai ketä tahansa palveluntarjoajaa on helppoa lähestyä juuri nimenomaan somen kautta ja siksi mekin haluamme olla tässä kehityksessä mukana. Asiakkaiden lisäksi LinkedIn on yhdistänyt meitä useiden mahtavien yhteistyökumppaniemme kanssa ja tuonut paljon kaikkea mielenkiintoista vipinää meidän yrittäjäarkeemme.

    Siispä – verkostoidutaanhan Linkedinissä? Ja mennään vaikka lounaalle!

    Marika Myllykangas
    OTM, Lakimies
    LAKIA Oy
    http://www.lakia.fi

    P.S. Meidän LinkedInit löytyvät täältä:

    Marika Myllykangas
    Pauliina Koski

    IG:stä meidät löytää @lakiaoy 🙂

    P.P.S. S-Comin kommentit: Asiantuntijuuden esille tuominen somessa on tehokas työkalu tavoittaa ja vakuuttaa. Jos aihe kiinnostaa lisää, tsekkaa myös meidän blogista vinkit johdonmukaiseen sosiaalisen median viestintään!

    Gee

    Seikkailu keltaisessa sadetakissa ja henkisen munan kasvua

    Seikkailu • Kesto: 5 min.

    Olemmehan kaikki kuulleet toistuvasti, miten parhaat reissut tehdään juuri hetken mielijohteesta, niitä ei suunnitella etukäteen ja ne edellyttävät rohkeaa heittäytymistä. Silloin kaikki on mahdollista, impulsiivista, spontaania, täydellistä. Tämä syyskuun ekana viikonloppuna toteutunut seikkailu oli ainakin kaikkea tätä ja jopa ripauksen enemmän.

    Äkkilähtö Saarenmaalle – hell yeah!

    Yleensä olen rehellisesti sanottuna sellainen nukun-ensin-yön-yli -tyyppi ja suunnittelen etukäteen sekä mietin asiat kaikista mahdollisista ja mahdottomista perspektiiveistä. Olimme alustavasti suunnitelleet mökkeilyä Heinolassa, mutta sattuneista syistä saman viikon keskiviikkona mökkeilyn tilalle vaihtui viikonloppu Saarenmaalla. Mikä jottei, ajattelin tällä kertaa, meitsi on messissä. Katsoin säätiedotusta juuri ennen matkaa ja koko viikonlopuksi luvattiin, kyllä, pelkkää vesisadetta. Onneksi tilaamani keltainen Helly Hansen -sadetakki oli juuri saapunut ja pakkasin sen mukaan ihan ekana.

    Seikkailu alkakoon! Lähdin aamulla Turusta Onnibussilla Helsinkiin, Helsingistä Linda Linellä Tallinnaan. Tallinnassa kyytini odotti satamassa, laivani lähtö oli tosin viivästynyt tunnilla, joten olimme hieman jäljessä aikataulusta, tehtiin pikaisesti kauppareissu ja haettiin vesijetti. Meitä oli yhdeksän hengen seurue – seitsemän aikuista ja kaksi lasta. Tallinnasta ajettiin Virtsuun, sieltä lautalla Kuivastuun. Vink vink, lautta-aikataulut ja -liput nykyään näppärästi tästä. Kuivastusta jatkettiin matkaa kohti ystävämme mökkiä, jossa vietimme perjantain ja lauantain välisen yön.

    Kotimaan turisti

    Vielä Eestissä asuessani kävin yhtenään Suomessa, nyt kun asun lahden tällä puolella homma menee päinvastoin, tosin entisessä kotimaassani vierailen nykyään luvattoman harvoin. Ehkäpä se on asioiden luonnollista kulkua toisaalta, mutta maisemanvaihdos tekee välillä hyvää. Olin sitä paitsi käynyt vain kerran aikaisemmin Saarenmaalla, sitäkin lapsena, eli siitä oli tosiaankin jo ehtinyt vierähtää ainakin 20 vuotta, heh. Aikaisin lauantaiaamuna olisin näin aitona “kotimaan turistina” halunnut päästä kierrokselle ja syömään Kuressaaren linnaan, mutta se harmi kyllä aukesi vasta myöhemmin päivällä. Päädyimme ruokailemaan aivan Kuressaaren keskustassa sijaitsevaan kodikkaaseen Mönus Villem pubiin, jossa oli todella laaja valikoima eestiläisiä herkkuja. Pubin valikoimasta löytyi monenlaista niin seurueemme isoille kuin pienille ruokailijoille, ja siellä oli valtava lasten leikkihuone. Eestissä on muutenkin aivan erilainen pubikulttuuri kun esimerkiksi Suomessa. Kaikista pubeista saa safkaa, pubit ovat viihtyisät sekä siistit ja paikalliset itsekin suosivat pubeja, joissa ruoka (ja juoma) on erinomaista sekä edullista. Suomessa pubit ovat suuremmaksi osaksi, no offence, räkälöitä.

    Henkisen munan kasvua

    Ruuan ja kauppareissun jälkeen palattiin mökille. Mökin omistaja pyysi meitä avuksi pihatöihin, sillä uutta polkua varten piti kuulemma kaataa yksi puu. Ei ollut ihan vain yksi puu, ei, pikemminkin pensaikko. Minua ei tarvinnut selvästikään kahdesti pyytää, tietenkin menin avuksi. Viihdyn luonnossa ja ulkona enkä kaihda liata käsiäni. Yhdessä tekeminen antaa sitä paitsi tilaa keskustelulle, yhteisiin talkoihin osallistuminen tai pikemminkin talkoista kieltäytyminen kertoo ihmisestäkin yhtä sun toista. Oli superia touhuta koko päivä ulkona hyvässä seurassa ja sadetakki pääsi samalla ultimaattiseen testiin. 

    Pihatöitä, kyllä, sadetakissa

    Saatiin myös työntää autoa käytiin, kun siitä loppui sopivasti akku pihatöiden valmistuttua. Tällaisen suorituksen jälkeen tuntee väkisinkin itsensä hieman aiempaa kovemmaksi, vahvemmaksi, paremmaksi. Tuntui että minun henkinen muna kasvoi ainakin 10 senttimetriä.

    Spläts!

    Lauantain ja sunnuntain väliseksi yöksi vuokrasimme seurueellemme mökin läheltä Kuressaarea, paikan nimeltä Tõnise Talu. Mökin emäntä oli valmistellut kaiken ennen saapumistamme, laittanut takkaan tulen ja saunan lämpiämään. Heitettiin kamat huoneisiimme ja puettiin märkäpuvut, seikkailu jatkui vesijettiajelulla Muratsissa

    Ajelulla Muratsissa, keltaisessa sadetakissa

    Puin ensin märkäpuvun, sitten pelastusliivin ja niiden päälle sadetakin, hih. Myönnettäköön, se saattaa kuulostaa aavistuksen oudolta, mutta en halunnut kastua sateessa ennen ajelua. Kyllä te tiedätte mitä tarkoitan, ihan loogistahan se on.

    Ja eiku kyytiin! Se fiilis, kun merivesi tuntuu olevan lämpimämpi kuin ilma ulkona, vesisade piiskaa kasvoja niin kovin, että vaivoin saat pidettyä silmät auki. Pidät kiinni niin kovaa kuin suinkaan pystyt, aina välillä iskeytyy aalto vasten kasvoja ja hetkittäin jännittää niin paljon, että on pakko painaa kasvot kiinni edessäsi olevaan. Mutta samalla tuntuu turvalliselta. Niin niin niin päheetä, huhuhh! Enkä lentänyt kyydistä kertaakaan, mikä oli erityisen mieltä ylentävää, meinaa pelkään julmetusti syvää vettä. 

    Ajelun jälkeen mökillä saunottiin, grillattiin, soiteltiin kitaraa ja laulettiin, nautittiin valehtelematta aivan jokaisesta hetkestä. Aamulla vuokramökin ihastuttava emäntä toi meille lautasellisen vastapaistettuja sydämenmuotoisia lettuja, miten sydämellistä hänestä. Jätimme lähtiessämme mökkiin kiitokseksi konvehtirasian ja paketin kahvia.

    Aamupalaksi lettuja vuokramökin emännältä


    Villasukat Tõnise talusta

    Mökissä oli myytävänä myös villasukkia, pipoja ja lapasia – sain lahjaksi sievät valkoiset villasukat, joiden tärkeä tehtävä on nyt lämmittää varpaitani öisin. 

    Seikkailu jatkuu mutakylvyssä

    Meillä oli tarkoitus palata ystävämme mökille siistimään paikkoja ennen paluuta mantereelle. Sunnuntai aamulla laivayhtiö tiedotti, että myrskyn vuoksi kaikki heidän lähdöt oli siltä päivältä peruttu, joten paluumatkani siirtyi seuraavalle päivälle. Ajoimme takaisin mökille sitä edellisenä päivänä raivaamamme uutta polkua pitkin. Koko viikonlopun oli satanut rankasti ja niin se meidän auto sitten jäi siihen, kiinni mutaan. Enhän mä olisi mitenkään edes ehtinyt laivalle ajoissa, tällaiset yhteensattumat hämmentävät todella paljon ja niitä tuli koettu viikonlopun aikana monesti. Auton pelastusoperaatiota varten piti käydä hakemassa kyliltä traktori ja siinä mutakylvyssä menikin sitten useampi tunti. Näin matkan loppumetreillä saimme kokea todellista yhteen hiileen puhaltamisen ja itsellemme nauramisen keventävää vaikutusta.

    Seikkailu jatkuu mutakylvyssä

    Sielunruokaa

    Kerrassaan mieletön ettenkö sanoisi. Tämä seikkailu tarjosi ennen kaikkea ravintoa sielulle ja mainioita sattumia. Käsittelimme näiden sattumien ohella monia kipeitä aiheita, juttelimme vuosia (12 vuotta!) mieliämme painanneista asioista ja oltiin kasvokkain kaukaisen menneisyyden haamujen kanssa. Kerrankin oli tälle kaikelle oikeasti aikaa ja hedelmällinen ympäristö sekä olosuhteet. Henkisen munan kasvu ei ole aina välttämättä helppoa ja rattoisaa, mutta on takuulla yhdistävää ja puhdistavaa, sen voin luvata.

    Seuraavan kerran, kun saat yllättävän puhelun tai odottamattoman kutsun, suunnitelmat muuttuu tai epäröit lähteäkö vai ei – älä epäröi, lähde, uskalla. Tämä on myös note to self 😉

    Saitko kenties kirjoituksestani kipinän, heräsikö nostalgia, ajatuksia tai oivalluksia? Superduper! Kysy, kommentoi, arvostele – kaikki keskustelu on tervetullutta!

    Byeee,
    Gee ✌

     

     

    PS. To be absolutely clear: vaikka sadetakkia saakin tilattua S-Comin kautta, tämä kirjoitus ei ole kaupallinen yhteistyö – minä en saanut sadetakkia ilmaiseksi tai mitään moista nonsenseä. Tuo sadetakki on mielestäni sen verran pähee ja toimiva, hinta-laatusuhdekin erittäin kohdillaan, että hehkutan siitä ihan omasta tahdostani. Jos innostuit ja haluat sellaisen myös itsellesi, ota toki meihin yhteyttä vaikka tästä.

    ykkösgraafikko Gee

    Perunatehtaalta mainostoimisto S-Comin ykkösgraafikoksi

    Ykkösgraafikko • Kesto: 2 min.

    “Moro, help us. Tarvitaan erittäin edustava entinen opiskelijamme messuille haastatteluun. Please pelase please.”

    Tällaisen viestin sain Turun ammatti-instituutista, lähettäjänä entinen opettajani ja suuri innoittajani, tyyppi ketä on aina tsempannut minua. Viestin luettuani mietin, että no hitto, mikä ettei, kuinka suuri kunnia olikaan tulla pyydetyksi. Lisäksi mietin, että olisi niin huippua, jos joku kuuntelijoista saisi mun stoorista potkua omien opintojen aloittamiseen. Haastattelu pidettiin Turun Messuilla TS Olohuoneessa ja aiheena oli ammatinvaihto aikuisena, aihe josta mä tiedän kun tiedänkin yhtä sun toista. Tässä siis Geen tuhkimotarina – eli kuinka perunatehtaan linjatyöntekijästä kuoriutui mainostoimisto S-Comin ykkösgraafikko. 

    TS Olohuone Suomi100 Turun Messut

    Historia

    Taustastani sen verran, että olen suorittanut aikuiskoulutuksessa työn ohella kaksi tutkintoa. Ensimmäinen oli Turun ammatti-instituutin liiketalouden perustutkinto, valmistuin toimisto- ja talouspalveluiden merkonomiksi vuonna 2013. Kyseinen koulutus antoi hyvän pohjan ja teinkin vuosia toimistotöitä.

    Olen tehnyt yli 10-vuotisen työhistoriani aikana oikeastaan jos jonkinsorttista duunia, hah. Kesätöitä koulun ohella mansikkamyyjänä, lasten leirillä keittiöapulaisena ja kahvilatyöntekijänä. Aloitin vuonna 2006 Suomeen muutettuani tehdastyöntekijänä Etelä-Pohjanmaalla, vuonna 2007 muutettuani Turkuun etenin sairaala-apulaisesta muutaman muun duunin ja mutkan kautta perintäasiantuntijaksi ja kuntokeskusvastaavaksi. You name it, I did it!

    Kohti media-alaa, mainostoimisto täältä tullaan!

    Pitkäaikainen (lue: ikuinen) polte graafiselle alalle sai minut hakeutumaan uudelleen opiskelemaan julkaisugraafikko-koulutukseen. Heti koulutuksen alettua prässäsin itseni mainostoimisto S-Comille harjoitteluun – olin päättänyt, että se on ainoa oikea mesta mulle. Harjoittelussa sain ekasta päivästä lähtien tehdä ihan oikeita asiakastöitä, imin itseeni kaiken tiedon, mitä irti lähti. Ja tänä vuonna suoritinkin media-alan ammattitutkinnon. Valmistuttuani ja harjoittelun päätyttyä Mel pyysi mut duuniin S-Comille.

     

    Mainostoimisto S-Comin graafikot

    Klisee?

    Kenties tästä tuli fiilis, että mulla on ollut tosi iisii ja kaikki on taianomaisesti sujunut ihan kuin itsestään. Usko pois, tuuri tai onni on ollut todella kaukana mun polulta. Olen pistänyt itseni likoon jokaista solua myöten, muutin 16-vuotiaana vieraaseen maahan ja rakensin kaiken nollasta. Olen tehnyt paskaduunia ja äärettömän pitkää päivää, samalla opiskellut, jotta nyt voin sanoa, että ei kiitos enää. Jotta nyt voin elää nauttien ja tehden just sitä mun omaa juttua, mun unelma-ammatissa. Ja mikä parasta, työssäni mahdollisuudet ovat loputtomat, aina on jotain uutta ja jännää – juuri siksi jumaloin tätä.

    Yksi neuvo

    Kerroin tämän samaisen stoorin haastattelussa ja sen jälkeen annoin kuuntelijoille oikeastaan yhden neuvon. Ja se on seuraava: “Tee se! Uskalla! Laita itsesi likoon, ole riittävän itsekäs ja saavutat just sen, mitä haluat, mistä eniten haaveilet! Todennäköisesti saat aikaiseksi jopa paljon enemmän, kuin edes osasit kuvitella. Eletäänhän täs itseämme varten, eiksje. Go for it, dare to dream big and make it real!”

    Coming soon

    Minulta voit jatkossa(kin) odottaa sekalaista selektiota duunijutuista ja vapaa-ajastani, lisäksi tulossa mm. tuotetestauksia äärimmäisissä tositilanteissa ja muita satuiluja. Stay tuned! Superduper huippua kun olet mukana, kiitos 😉

    Paljon tsemppiä syksyyn ja kaikkeen, mihin ikinä päätätkin ryhtyä,

    Gee