• FIN   |   EN

  • Vivi harjoittelija Harjoittelija

    Missä he ovat nyt: Vivi

    Missä he ovat nyt: Vivi • Kesto: 4 min.

    Vivi tässä hei! Arkkitehtuurista, fonteista ja upeista käyntikorteista innostuja, musiikin, mustan kahvin ja aikaisten aamujen rakastaja. Ja mikä olennaisinta: Schmidt Communicationsin harjoittelija vuodelta 2016.

    Päädyin S-Comille osittain sattuman kautta. Alkuvuodesta 2016 tuoreena turkulaisena ja työttömänä hain työkokeiluun painotalo Prigiin. Mielenkiintojeni kohteiden perusteella he kuitenkin kertoivat tietävänsä sopivamman paikan minulle, ja muutaman päivän kuluttua sainkin soiton Melina Schmidtiltä, S-Comin yrittäjältä. Olin uusi paikkakunnalla, ja S-Com vielä suhteellisen pieni toimija, joten en ollut kuullut heistä. Pääsin haastatteluun, jossa paikalla Melinan lisäksi oli silloinen asiakkuuspäällikkö (kaikilla meillä kolmella oli sattumalta tekonahkaiset housut jalassa). Toimistona toimi niihin aikoihin Melinan koti idyllisessä lähiössä. Olin mielettömän innoissani; pääsin työskentelemään ad-assistenttina, tyylikkäässä kotitoimistossa, osaavien ja intohimoisten ihmisten parissa!

    Artesaanista graafiseksi suunnittelijaksi

    Itse olin valmistunut ammattikoulusta tekstiili- ja vaatetusalan artesaaniksi keväällä 2015, mutta ollut jo ennen sitä varovaisen kiinnostunut graafisesta suunnittelusta. Erityisesti kuvittaminen ja taittotyöt kiinnostivat ja tuntuivat omalta jutulta. Ammattikoulussa olin hieman tutustunut Adoben ohjelmistoihin, joten täysin nollasta en siis lähtenyt. Jo ensimmäisenä päivänä S-Comilla osaamiseni täydentyi, kun opin CMYK:in ja RGB:n eron, tein pienen mainoksen asiakkaalle ja sain käsiini Typografian käsikirjan. Sain käyttööni MacBookin, kärsivällistä opastusta joka ikiseen asiaan josta kysyin, sekä ison kupin kahvia aamuisin toimistolle saapuessani. Työtoverit olivat ihanan räiskyviä ja suvaitsevia persoonia, joiden seurassa pystyi olemaan oma itseni ja työn ohella käymään elämän kriisejä läpi.

    ad-assistentti harjoittelija

    Kolmen ja puolen kuukauden aikana minut tutustutettiin Pantone-värikarttoihin, visuaalisiin identiteetteihin ja typografian maailmaan. Pääsin tekemään mainoksia verkkoympäristöön sekä perinteiseen printtimediaan, sisältöä sosiaaliseen mediaan, logoja ja kuvitustöitä, sekä valokuvaamaan. Minut otettiin myös mukaan asiakastapaamisiin sekä vierailulle yhteistyökumppaneiden yrityksiin. Kun työkokeilujaksoni aikana hain opiskelemaan ammattikorkeakouluihin, sain S-Comin tyypeiltä kaiken lisäksi henkistä tukea ennakkotehtäviin ja pääsykokeisiin (kiitos!). Sopivasti työkokeiluni päätyttyä kuulin heti seuraavalla viikolla päässeeni Turun AMK:n muotoilun linjalle.

    Työkokeilujaksoni S-Comilla oli tehokas. Jossain vaiheessa olin tehnyt niin paljon layouteja, että havahduin kesken työpäivän ajattelemasta elämäni sen hetkisiä ajankohtaisia asioita objekteina, joita mielessäni sijoitin järjestykseen tyhjälle kaksiulotteiselle aukeamalle InDesignissa. Ja rakastin sitä! Päivät saattoivat venyä, mutta hauskassa ja ymmärtäväisessä seurassa se ei haitannut. Opin kolmessa ja puolessa kuukaudessa VALTAVASTI niin graafisesta suunnittelusta, kuin itsestänikin. Huomasin, että toisinaan hektinen mainostoimistoympäristö oli kaltaiselleni introvertille hieman liikaa, ja tajusin että freelancerina toimiminen sopii minulle paremmin. Kaiken kaikkiaan työkokeilujaksoni oli ihanan hurja ja opettavainen vuoristorata.

    Tällä hetkellä olen siis toisen vuoden muotoilun opiskelija, ja painopisteeni on tekstiilisuunnittelussa. Viime syksynä perustin myös toiminimen AAVAN, jonka alla teen graafista suunnittelua freelancerina. Erityisen mielelläni teen pieniä vesivärikuvituksia. Freelancer-toimintani on ollut toistaiseksi vielä pienimuotoista, koska haluan keskittyä opiskeluun, mutta onneksi kesällä tulee olemaan aikaa tehdä töitä. Jo muutama kuukausi S-Comilla antoi huikean hyvät edellytykset omalle toiminnalle, ja muotoilun opiskelujen kautta kokemusta on tullut lisää. Paljon on vielä opittavaa, mutta viimeisen kahden vuoden aikana ainakin suunnitelmani ovat selkeytyneet; tähtään tilanteeseen, jossa voisin elättää itseni tekstiilisuunnittelulla sekä graafisella suunnittelulla, tehdä molempia tasapuolisesti ja paljon (mieluiten Tukholmassa).

    vivi aavan graafinen suunnittelija

    Tuleville Schmidt Communicationsin harjoittelijoille voisin vielä tiivistää, että kyseisessä yrityksessä pääsee todellakin tekemään muutakin kuin (kliseisesti sanottuna) keittämään kahvia. Ja vinkkinä; omistautuneisuus palkitaan ja positiivisella asenteella pääsee pitkälle!

    – Vivi

    P.S.

    Minut löytää tietenkin instagramista:
    AAVAN: https://www.instagram.com/aavan.ai/
    Henkilökohtainen: https://www.instagram.com/vivixingrid/

    TallennaTallenna

    TallennaTallenna

    TallennaTallenna

    TallennaTallenna

    TallennaTallenna

    TallennaTallenna

    TallennaTallenna

    TallennaTallenna

    TallennaTallenna

    TallennaTallenna

    TallennaTallenna

    TallennaTallenna

    Matkalla työelämään – Elina Harjoittelija

    Matkalla työelämään

    Matkalla työelämään • Kesto: 4 min.

    Moikka! Nimeni on Elina, mutta lähes kaikki sanovat minua Elluksi. Asun Mellilässä ja tulen sieltä asti työssäoppimaan Turkuun Schmidt Communicationsiin. Perheeseeni kuuluu lisäkseni äiti, isä, sekä kolme sisarusta; kaksi isoveljeä ja isosisko. Osana perhettäni on myös kolme kissaa, kaksi koiraa, torvimyyrä ja kilpikonna. Opiskelen media-alaa kolmatta vuotta Novida, ammattiopisto ja lukiossa, Loimaan toimipisteellä ja kirjoitan Auranmaan viikkolehden nuortenpalsta Smashia. Ulospäin olen blondi kiharapää ja olen 163 cm pitkä (pätkä). Kun kuitenkin raapaisee pintaa hieman syvemmälle, käy ilmi, että  olen niitä ihmisiä jotka nukkuvat kaikkialla korvatulpat päässä ja juovat kahvinsa mustana. Olen ihminen joka hymähtää kuin naurahtaen kun minulle puhutaan, vain ilmaistakseni, että olen kuunnellut ja sisäistänyt kuulemani, en naurahtaakseni. Olen myös ihminen, joka rakastaa haasteita ja eläimiä. Tässä blogitekstissä kerron teille matkastani työelämään.

    Kun olin lapsi halusin olla isona laulaja tai näyttelijä. Vaikka kotona ja autossa tulee välillä lauleltua, olen ne haaveet piilottanut vaatekaapin perälle kätköön. Kahdeksannella luokalla Kosken seudun yläasteella jatko-opintopaikkaa miettiessäni pohdin, mitä oikein haluan tehdä isona. Silloin olin ehdottomasti sitä mieltä, että haluan olla psykologi. Otin selvää psykologin vaatimasta koulutuksesta, mutta polku psykologin opintoihin vaatii lukion allensa. Näin itseni tulevaisuudessa istumassa lukion penkillä. Taustalle kuitenkin hiipi ajatus, että jos lukion jälkeen en haluakkaan enää psykologiksi? Olisin ilman ammattia ja pitäisi aloittaa alusta. Silloin ensimmäisen kerran ajatus kaksoistutkinnosta valloitti mielen. Opintojen jälkeen minulla olisi ammatti opiskeltuna pohjalle ja pääsisin mahdollisesti kouluttautumaan psykologiksi yliopistoon. Enää pitäisi vain löytää itseä kiinnostava ala.

    Nuortenpalsta Smash

    Eräänä iltapäivänä koulun jälkeen äiti näytti minulle lehdestä ilmoituksen. ”Auranmaan viikkolehti etsii nuoria toimittajia nuortenpalstalle”, luki mainoksen otsikkona. En kauaa miettinyt päätöstä lähteä hakemaan työpaikkaa koulun ohelle, vaan otin haasteen välittömästi vastaan. Jo samana päivänä kirjoitin sähköpostia ja lähetin hakemuksen eteenpäin. Parin päivän päästä istuinkin jo ensimmäisen työpaikkani haastattelussa. Työ on antanut minulle enemmän kuin kokemusta olla kanssakäymisissä tuntemattomien ihmisten kanssa, Auranmaan viikkolehti sai minut myös kiinnostumaan media-alasta. Päätin ottaa alasta selvää enemmän ja kirjoittelin sähköposteja Loimaan ammattikouluun ja kyselin kaksoistutkinnosta. Maisemanvaihto tutuksi ja turvalliseksi muodostuneesta Koskesta oli pelottava ajatus, sillä ystäväni jäivät Koskelle, tai lähtivät opiskelemaan Saloon. Pidin kuitenkin mielessäni opinto-ohjaajani sanat: ”Älä lähde opiskelemaan sinne minne kaverisi menevät, vaan lähde opiskelemaan sinne minne itse haluat”, ja niin aloitin kaksoistutkinnon opiskelun syksyllä 2015 Loimaalla, josta ammatillisella puolella opiskelen media-alaa.

    Media-alan opinnot alkakoon!

    Ensimmäisestä koulupäivästä ammattikoulussa muistan erityisesti sen, kun ensimmäisen kerran astuin Turuntien koulurakennukseen ja onnistuin vielä eksymään. Olin täysin hukassa. Terveydenhoitajan opastuksella kuitenkin löysin nykyisen luokkani pariin, josta en tuntenut ketään. Muistan vieläkin opintojemme ensimmäisen tehtävän. Opettelimme Photoshopissa kopioimaan kuvasta lampaan ja liittämään sen samaan kuvaan uudestaan. Se oli jo mielestäni siistiä ja olin ylpeä työstäni. Se oli silloin iso juttu. Muistaakseni otin siitä kuvan Snapchattiin ja jaoin sen kavereille saatetekstein ”Kyl musta viä media-assistentti tulee”, jep jep.

    Ensimmäisen vuoden näyttötehtävänä oli luoda tapahtuma, valokuvata ja videoida se ja tehdä tapahtumalle verkkosivut. Minun tehtäväni oli tehdä sivut. Innostuin verkkosivujen tekemisestä todella paljon. Tutkin ja kokeilin eri asioita ja vietin monta iltaa vain Dreamwieverin parissa. Siitä lähtien olen ollut innoissani nettisivuista ja olen varma, että niitä haluan tehdä myös jatkossa.

    Työssäoppimaan – mutta minne?

    Toisen opiskeluvuoden lopulla tuli jälleen aiheelliseksi miettiä seuraavaa työssäoppimispaikkaa. Melina on pari kertaa käynyt kertomassa  itsestään ja yrittäjyyspolustaan. Salaa mielessäni olin jo kauan sitten päättänyt, että lähden Melinalle työssäoppimaan. Olin kuullut kehuja, että Schmidt Communications on paikka, jossa oppii todella paljon, joten sinne olisi pakko päästä. Ilmaisin päätökseni opettajalleni ja hän kannusti minua ottamaan Melinaan yhteyttä jo kesälomalla. Ja näin tein. Kolmannen lukuvuoden alettua sain nopeasti ennakkotehtävän, jossa suunnittelin yritykselle nettisivujen ulkoasun. Tehtävän palautus jännitti todella paljon ja lopulta opettajani kannustuksesta painoin sähköpostin ”lähetä”-nappia. Pian tehtävän palautuksen jälkeen jo ajaa hurautin autolla ensimmäistä kertaa yksin Turun keskustaan. Eihän Mellilässä asuva nuori naisenalku osannut ennakoida ja ottaa parkkirahaa mukaan. Turun maksullisien parkkipaikkojen määrästä sokaistuneena löysin vihdoin vapaan parkkipaikan, puoli tuntia sovitun tapaamisen alkamiskohdan jälkeen. Minun kaltaiselle tarkalle kellonkyttääjälle tämä oli äärimmäisen noloa. Vastassa oli kuitenkin rento ja ymmärtäväinen vastaanotto, sekä häntää heiluttava karvaturri. Lopulta työssäoppimispaikkahan sieltä tuli!

    Aurajoki Turussa

    Jo ensimmäisien viikkojen aikana olen oppinut aivan hirveästi kaikenlaista uutta. Positiivisena yllätyksenä koin ison vastuun kantamisen heti alusta lähtien, kun sain työni alle ensimmäisen asiakastyöni. Tulin hakemaan työssäoppimispaikaltani oppia, kokemusta sekä työn tuntua ja sitä olen jo nyt saanut. Mellilän hiljaisesta maalaismaisemasta muutos Turun viiden ruuhkaan ja keskustan hulinaan oli melko yllätys. Työssäoppimiseni ensimmäisenä päivänä, kun kävin keskustassa syömässä, totesin Melinalle: ”Todella outoa kävellä Turun keskustassa yksin”. Yleensä olen tehnyt matkat Turkuun kavereiden tai perheen kanssa. Odotan työssäoppimiseltani monipuolista oppimista, jota olen jo tähän mennessä saanut runsaasti. Erityisesti odotan sivustojen luomista ja taitojeni kehittymistä entisestään.

    Nähdään pian! työelämään – Kotikonnut Mellilä

    Matkalla tulevaisuuteen – kaikki ovet ovat auki!

    Lähitulevaisuudessa koulun jälkeen lähden heinäkuussa armeijaan. Se on ollut yksi haaveistani pienestä pitäen. Armeijan jälkeen aion lähteä jatko-opiskelemaan lisää nettisivujen tekemistä.  Nettisivujen luomisessa minua kiinnostaa koodaaminen ja ulkoasun asettelu. Psykologiksi opiskelemisen haaveet ovat jääneet hieman taka-alalle, mutta en ole sitä vielä kokonaan pois sulkenut. Tulevaisuus näyttää mitä se tuo tullessaan.

    TallennaTallenna

    TallennaTallenna

    TallennaTallenna

    TallennaTallenna

    TallennaTallenna

    TallennaTallenna

    TallennaTallenna

    TallennaTallenna

    TallennaTallenna