• FIN   |   EN

  • Geen viikkokatsaus: graafikko arjessa Gee

    Viikkokatsaus: graafikon arjessa

    Viikkokatsaus: graafikon arjessa • Kesto: 8 min.

    Mitä on mainostoimistoarki?

    Minulta kysytään usein: “millaista mainostoimistoarki oikein on?, mitä graafikko käytännössä tekee työkseen?, mitä syöt?, mitä harrastat?”. Uskon, ei vaan luulen jopa tietäväni, että sinua ei oikeasti kiinnosta kuiva luettelo duuneistani tai ote kalenteristani, vaikka toisaalta kalenterini näyttää kyllä pirteän kirjavalta, heh. Viikkoni nitoutuvat vahvasti toisiinsa ja jo edellisellä viikolla alkaa muovautua seuraavan viikon tuotantokalenteri. Todellisuudessa asiakkaiden deadlinet ja varsinkin samalla viikolla saapuvat toimeksiannot, jotka usein hyppäävät tuotantojonon ohi, vaikuttavat suuresti. Tuhkimotarinani lukeneena tiedätkin jo matkastani S-Comille, tässä kirjoituksessa raotan hieman arkeani yhden viikon ajalta. Hyviä lukuhetkiä!

    Viikkokatsaus – maanantai

    Maanantaina minulla on käytännössä vapaapäivä, todellisuudesssa viimeistelen koko päivän etätehtäviäni ja hoidan kouluun liittyviä asioita. Ja taistelen InDesignin kanssa. Sen uusin päivitys toi hienoja ominaisuuksia, mutta samalla ilmeni ongelmia mm. värien synkronoinnissa, joten poistan ja lataan ohjelman uusiksi, ettei tarvisi taistella tämän kanssa huomisen duunipäivän aikana. Lopulta saan tehtävät painokelpoiseen kuntoon ja lähetän ne painettavaksi luottopainoomme Prigiin. Helsinki Design School oli lähettänyt myös tulevien opintopäivien ennakkomateriaalit, joten lataan ne valmiiksi koneelle. Herkuttelen vegaanisella pasta bolognesella ja pähkinäparmesanilla, iltapalaksi kaurapuuroa inkiväärillä ja mökiltä poimituilla marjoilla. Menen arkisin aikaisin nukkumaan, tai ainakin pyrin siihen, en juurikaan katso telkkaria ja meditoin iltaisin. Tarvitsen paljon ja hyvää unta, vähintään 8-9 tuntia yössä, jotta kykenen työstämään useiden eri asiakkaiden toimeksiantoja päivittäin.

    Viikkokatsaus – tiistai

    Tiistai alkaa herätyksellä kello 5.50. Huonosti nukuttu yö takana, stressaan aivan liikaa duuni- ja koulujuttuja, otan liikaa itseeni reklamaatioista, kelailen mitä olisin voinut tehdä ja sanoa toisin jne. Tunnustan, olen krooninen ylianalysoija. Takaisin päivääni ja sen kulkuun:

    • Herättyäni otan ensiksi aikaa itselleni: kirjoitan aamusivuja, siinä sivussa juon kupin pressokahvia kaurajuomalla, joogaan puoli tuntia ja syön aamupalaa. Aamupalaksi minulla on hyvin usein ruisleipää savutofulla ja kurkulla, kaurajogurttia itsetehdyllä granolalla, lisäksi kiiviä ja nokkosensiemeniä sekä vitamiineja.
    • Aloitan duunit kotiofficellä 7:ltä. Tsekkaan mailit ja Mondayn, jota käytämme projektinhallintaan. Synkkaan Dropboxin. Laitan viestiä Pinkkiheidille ja Krissalalle tuotantokalenterissa olevista toimeksiannoista. Tunnin appear-palaveri Melinan kanssa, jossa käymme läpi viikon tuotantoa, toimeksiantoja ja sovimme viikon kulusta. Otan Original Long Drink roll-upin ja banderollin työn alle. Taisteluni Bridgen ja InDesignin kanssa jatkuu.
    • Duunin jälkeen tsekkaan koulumatkoja varten junia ja dösiä. Illemmalla soututreeneihin Kupittaan urheiluhallille, mutta paikan päällä selviää että sali on kiinni vartiointialan lakon takia. Ei kuin Lidlistä hakemaan lohdutukseksi soijajäätelöä (nam!) ja äkkiä takaisin himaan pakoon sateista ilmaa.

    Viikkokatsaus – keskiviikko & torstai

    Keskiviiko alkaa ja sujuu samalla rytmillä, kuin tiistaikin, aina duunien aloittamiseen saakka. Päiväni kulku muuten:

    • Aherran seuraavien projektien parissa: Magnum: teipit fillariin; Terranova: kokosivun Life Drink -mainos; Original Long Drink: roll-up, banderolli ja kuvausseinä; Prigi: uuden digipainokoneen käyttöönottoon liittyvät julkaisut FB:iin.
    • Duunien jälkeen ostan juna- ja dösälipun koulumatkoja varten sekä sovin perjantaiaamun kyydistä steissille.
    • Leivon omenapiirakan.

    Torstaina nautin hieman pidemmästä aamupalasta ja keskustelusta frekventatiivijohdoksista. Ruokapöydässä käyn aina mitä mielenkiintoisimpia keskusteluja, toisinaan valomiekkojen toiminta kiinnostaa ja toisinaan pohdintaa sekä syväluotaavaa analyysiä sanontojen, kuten “pennin hyrrää”, alkuperästä. Päiväni kulku hieman poikkea täten tavanomaisesta:

    • Aloitan duunit klo 8 ja aherran seuraavien projektien parissa: Original Long Drink: banderolli; Pinkkiheidi: teaseri-somepostaus uudesta tuotteesta; M&M turvapalvelut: tekstiilien leiskat.
    • Duunin jälkeen lähetän tarjouspyynnön järkkäristäni Kameratorille ja saan heiltä heti tarjouksen. Kävi hyvä tuuri, saan toimitettua kameran Vallilaan huomenna koulun jälkeen, kun olen joka tapauksessa Stadissa, winwin. Käyn myös Prigissä hakemassa kouluprintteja ja vien heille kiitokseksi eilen leipomani omenapiirakan. Iloiseksi yllätyksekseni sain heti alkuun käteeni lasillinen kuplivaa uuden digipainokoneen käyttöönoton kunniaksi. Ja hypisteltäväksi upeita testiprinttejä, joissa näkyi koneella painettua kultaa, hopeaa ja valkoista, vaude.
    • Soututreenit Kupittaan urheiluhallilla. Panin taas merkille, kuinka hyväntuulisia ja hyvinvoivia ihmisiä hallilla aina on, jengi kyselee ja välittää. Ihanaa!
    • Pakkaan kamat koulua varten ja laitan valmiiksi seuraavan aamun asun – all black, kuten yleensä.
    Viikkokatsaus: graafikon arjessa
    Pukeudun usein mustaan + lisäksi käytän jotain pientä värikästä, kuten huivi tai Big D kangaskassi. Kuva: Arsi Koivula Photography, 2017

    Viikkokatsaus – perjantain koulupäivä @ Helsinki Design School & kasvukipuja

    Perjantaina herätys 5.30. Tukka minttiin, muut tavanomaiset aamurutiinit ja kyyti Kupittaan steissille. Päivän kulku:

    • Asemalla teen instastoorin, sometan to-del-la vähän, osittain siksi että luurini kamerassa on joku pikku naarmu ja kuvat näyttävät suttuisilta. Toisaalta siksi että juuri nyt ei vain kiinnosta somettaa lainkaan.
    • Juna Stadiin lähtee 7.14. Sujuvaa matkaa kesti ehkä noin 20 minuuttia, jonka jälkeen kuljettaja tiedottaa, että vastaan tuleva juna, jonka ohitusta jäimme odottamaan, on törmännyt peuraan, eikä me päästä jatkaamaan matkaa. Näin minulla on hyvin aikaa ilmoittaa kouluun myöhästymisestä, postata Pinkkiheidin someen ja viestitellä Heidin kanssa lounaspalaverista.
    • Saavuin kouluun harmillisesti yli tunnin myöhässä. Päivä hurahti kuin siivillä InDesignin ja taiton parissa, opettajana graafinen suunnittelija Minna Luoma (Candy Graphics). Lounasta hain koulua vastapäätä sijaitsevasta Kasvisravintola Zucchinista. Siellä on aivan ihana henksu ja todella herkulliset ruoat, suosittelen lämpimästi!
    • Koulun jälkeen pikainen kävely Erottajalle ja spora kohti Vallilaa. Fiilistelen sporan ikkunasta näkyviä ihania taloja ja maisemia, kiireisiä ihmisiä, raikastavaa vesisadetta. Google mapsin avustuksella löydän perille Kameratorille ja Vallilasta aina Sörnaisten metroasemalle saakka, mutta siinä kohtaa luuristani loppuu akku ja lippuni on tietty HSL-sovelluksessa. Ostan varmuudeksi uuden lipun automaatista ja hyppään metroon kohti Kontulaa. Onnekseni olin kerran aiemmin yöpynyt puoliserkkuni luona, joten osasin suunnistaa sinne ilman mapsiakin, phew.
    • Sain koululta arvosanat edellisistä tehtävistä ja lannistuin ihan täysin nähtyäni ne. Tuli olo, että olen ihan surkea eikä mulla ole mitään järkeä edes jatkaa tuota koulua tai mahdollisuuksia onnistua, että olen täysin väärällä alalla, ei minusta ole tähän. Off the record, tavoittelin kaikista tehtävistä viitosia. Tiedän, eihän siinä tapauksessa olisi edes järkeä käydä koulua, jota en tajunnut heti alkuun. Tajusin sen vasta myöhemmin illalla käydessäni arvosteluja läpi ja vähän kihistyäni ja rationalisoituani tilannetta.
    • Iltaa säestivät eestiläiset TV-ohjelmat, joita on aina todella outoa katsoa. Ihmettelen aina alkuun, että mitä kieltä ne oikein puhuvat siellä, eesti kuulostaa hassulta, jopa minusta.

    Viikkokatsaus – koulupäivä @ Helsinki Design School vol. 2

    Lauantai aamulla herään serkkuni tyttären itkuun ja olen ihan varma, että on varmaan jo kohta aika nousta muutenkin. Kello on 4.17, ei kuin pää takaisin tyynyyn ja odottamaan 7:ltä soivaa herätystä. Syön aamupalaksi kaurapuuroa kiivillä ja banaanilla, puoli kuppia kahvia ilman kaurajuomaa (eww, note to self: älä koskaan unohda ostaa kaurajuomaa). Päiväni kulku:

    • Matkalla metrolle ihastelen taas Emännänpolun alikulkutunnelin upeita maalauksia, ja kuvaan värikkään My Little Ponyn instastooriin.
    • Koulussa tällä kertaa kuvitusta ja kuvittamista, opettajana ihastuttava Sanna Mander (Agent Pekka). Koulupäivä toi minulle uutta uskoa itseeni, sillä Sanna on rohkeasti oma itsensä ja tekee juuri sitä omaa juttua, hyvin vaikuttavaa ja rohkaisevaa. Lounaalle tassuttelen ensilumen sataessa läheiseen Picniciin.
    • Koulun jälkeen kävelen Kamppiin, fiilistelen taas Stadin ihania katuja ja taloja, heitän taskustani kaikki kolikot piristävälle katusoittajalle.
    • Dösässä suunnittelen tulevaa iltaa ja kuuntelen Radio Helsingin Kostas & Männikkö -ohjelmaa, jossa soi tällä kertaa ihania itämaisia viboja.
    • Ilta sujui herkutellen ja Löytöretki onnellisuuteen -dokkaria katsellessa.

    Viikkokatsaus – sunnuntainen luonto & latautuminen

    Sunnuntaina hidas aamu, en laittanut herätystä, ahh mitä luksusta se onkaan. Pötköttelen, juon kahvia sängyssä, luen Patrick Rothfussin fantasiakirjaa nimeltä “Tuulen nimi”. Usein vapaapäivinä en avaa lainkaan puhelinta, tietokonetta ja somea. Kokeile joskus, saatat yllättyä, kuinka kivalta se tuntuu, kuinka paljon kaikkea saatkaan aikaiseksi ja miltä rehellinen läsnäolo tuntuu. Käyn ulkona kävelyllä ennen aamupalaa. Aamupalalla saan idean lähteä kunnon retkelle luontoon latautumaan. Päiväni kulku:

    • Täydellinen retki Vaarniemen poluilla ja kalliolla, retken jälkeen laavulla paistettua vegemakkaraa ja kokeilin ensimmäistä kertaa tehdä nuotiobanaaneja, joista tuli ihan taivaallisia.
    • Retken jälkeen vuorossa tulevan viikon ruokaostokset ja ruoanlaittoa. Valmistan butter tofua, lisukkeeksi riisiä, naanleipää ja chutneyta.
    • Illan mittaan useampi tyyppi käy hakemassa FB:ssa lahjoittamiani tavaroita ja siitä tuli minullekin hyvä mieli, kun näen kuinka paljon iloa tavarat tuottavat hakijoille.
    Vaariemen laavulla.
    Vaariemen laavulla makkaraa ja nuotiobanaaneja, nam!

    Tasapainoilua

    Tasapainoilen arjessani tällä hetkellä töiden ja koulun välissä, samalla keskittyen omaan hyvinvointiin ja jaksamiseen sekä läheisiini. Graafikon arjessa -tarinani on toki kaukana satumaisesta ja leppoisasta, viikkoni vierivät aivan uskomattoman nopeasti ja tehokkuuteni on juuri nyt melkoisessa huipussa. Tähän kuvaan ja tunnelmaan on hyvä päättää viikkokatsaus. Millaisia rutiineja ja toimia sinun päiväsi pitävät sisällään?

     

    Gee ✌

    Tremola Oy:n kuvaus Gee

    Case-esittely: Tremola Oy:n www-sivu – Geen ensimmäinen saitti

    Tremola Oy:n www-sivu • Kesto: 5 min.

    Aloittelimme huhtikuussa uutta juttusarjaa, joka tarjoaa sinulle mahdollisuuden kurkistaa ketterän officemme punaisten verhojen taakse ja jossa esittelemme yksityiskohtaisemmin projektejamme. Ensimmäinen stoori kertoi TeamHertta-promomimmien hakuprosessista ja tällä kertaa raotan ensimmäisen alusta loppuun suunnittelemani ja organisoimani saittiprojektin kulisseja. Tältä näyttää Tremola Oy:n www-sivun synnyintarina, näin Tapion syntymäpäivän kunniaksi 😉

    Tapio @ NOOA
    Miljöökuvaus @ NOOA

    Tremola + S-Com

    Taustoista sen verran, että Tapion tie toi S-Comille viime vuoden alkupuolella erään hänen silloisen työnantajan projektin tiimoilta. Myöhemmin, perustettuaan oman yrityksensä Tremola Oy, hän valitsi meidät yrityksensä identiteetin suunnittelijoiksi, identiteetti valmistui heinäkuusssa 2017. Identiteetin valmistuttua suunnittelin Tapiolle lisäksi käyntikortit sekä tarroja ja kylttejä. Olemme myös vastuussa Tapion kustomoiduista työvaatteista, kuten softshell takista, paidoista ja collareista. Tapion jättämän palautteen yhteistyöstämme löydät Asiakkaamme kertovat -osiosta.

    Studiokuvat @ SkyPro
    Studiokuvat @ SkyPro

    Projektin kulku

    Ensimmäisen palaverin Tremola Oy:n verkkosivuston suunnitteusta pidimme Tapion ja AD:mme kanssa 7.9. Ennen palaveria Mel tiedusteli haluaisinko ottaa projektista kopin, ja minähän halusin. Olin sillä hetkellä ollut S-Comilla töissä aika tarkkaan viisi kuukautta, tämä tilaisuus jännitti, mutta samalla innosti minua aivan sikkinä. Keskustelimme neuvotteluissa sivuston rakenteesta, tarkoituksesta ja tavoitteista, saitin ensisijaisista tehtävistä ja siitä, mitä siellä halutaan tuoda esille. Tremolalla oli olemassa ns. staattinen käyntikorttisivusto WordPress-alustalla, uusien tekstien ja kuvien sekä toimivan sivuston myötä oli tarkoitus vahvistaa ja terävöittää brändiä. Juttelimme myös siitä, että ammattimaiselle valokuvaukselle olisi tarvetta.

    Keskustelujemme pohjalta pyysin tarjouksen luottovalokuvaajaltamme Arsilta ja teimme Mellun kanssa verkkosivuston toteutuksesta tarjouksen Tapiolle. Aloitin saitin suunnittelutyön tarjouksen mentyään läpi. Asetin heti alkuun myös projektille julkaisutavoitteen parin kuukauden päähän, laskin budjetin ja varabudjetin sekä määrittelin kuhunkin osa-alueeseen käytettävissä olevan työajan ja ohjeistin speksit Jaanalle, digimediasuunnittelijallemme.

    Pidimme vielä toisen palaverin Tapion kanssa, jonka jälkeen määrittelin tarkat aikataulut ja aloitin sivuston layoutin suunnittelun, joka oli tekstintuotannon lisäksi eniten aikaa vievä osio projektia. Tapiolla oli joitakin toiveita sivustoon liittyen: visuaalisesti hän toivoi aiemmin suunniteltujen tarrojen ilmettä, asettelun ja sisällön osalta miksattiin useampia eri ratkaisuja. Toimitin asiakkaalle yksityiskohtaisen leiskan kommentoitavaksi lokakuun alussa ja leiskan hyväksymisen jälkeen aloitimme saitin rakennuksen.

    Kuvauksesta pidimme yhden erillisen palaverin 20.10. yhdessä Arsin ja Tapion kanssa, silloin teimme pääpiirteittäin jo kuvaussuunnitelman sekä -aikataulun, joita ennen kuvausta terävöitettiin. Toimin itse myös 11.11. kuvauksessa assistenttina. Kuvattiin yhteensä kolmessa eri lokaatiossa – aloitettiin aamu 10:ltä SkyPro’n studiolla Pitkämäenkadulla, studion jälkeen siirryttiin Ravintola NOOAan, jossa myös ruokailtiin, ja kuvaus päätettiin ulkona 17 aikaan. Sateinen lauantai loi kuvaukselle hienot ja toki hieman haastavat puitteet, me ei tietenkään annettu kelin häiritä, vaan vietettiin Tapion ja Arsin kanssa aivan älyttömän kiva päivä ja kuvista tuli täydelliset. Kaikki tässä jutussa käytetyt sekä itse sivustolla näkyvät kuvat ovat kyseisen kuvauksen tuotoksia.

    Tapio kuvausassari Geen käsittelyssä
    Tapio kuvausassari Geen käsittelyssä

    Tekstintuotantoa varten sain asiakkaalta ranksalaisille viivoille listattuna avainsanoja sekä tietoa laitteista, joita hän halusi sivustolla mainittavan. Toteutin läpi koko projektin kestäneen projektinhallinnan lisäksi sivuston metakuvauksen, SEO-optimoinnit ja saitin julkaisun organisoinnin. Saitin julkaisun jälkeen tein vielä yksityiskohtaiset laskelmat itse projektista ja toteutuneista budjeteista.

    Poks!

    Julkaisimme saitin 23.11. – Queenin We are the champions’in soidessa ja skumppapullon poksahtaessa auki Tremola Oy:n www-sivu näki päivänvalon. Saitin julkaisu oli minulle todella iso juttu, tärkeän merkkipaalun ohittaminen – vau, minä tein tämän, huikeaa. Tapion läsnäolo hieman toki jännitti, ehdin tyylilleni uskollisena kelata monenlaisia kauhuskenaarioita – mitä jos jotain menee pieleen, mitä jos kaikki ei toimi kunniolla, mitä jos saitti ei näytä hyvältä. Olen melko kriittinen luomusteni suhteen. Kenties se osoittaa, että teen duuniani tunteella. Tai sen, että minulla on vielä pitkä matka kuljettavana ja kokemuksia kerättävänä urallani – kilometrit tuovat itseluottamusta. Ehkäpä näitä kaikkia ja se duunissani parasta onkin, että aina on tilaa kasvaa ja kehittyä.

    Tremola Oy:n ulkokuvaus
    Tremola Oy:n ulkokuvaus

    Jälkihehkutus

    Olemme saaneet saitista Tapiolta hyvää palautetta, jota hän on taas saanut asiakkailtaan ja sidosryhmiltään. Projekti onnistui erinomaisesti, nöyrä kiitos Tapiolle tästä kunniasta ja luottamuksesta. On inspiroivaa tehdä töitä ihmisten kanssa, joilla on niin kattavaa näkemystä sekä kokemusta omasta alastaan ja ketkä arvostavat meidän ammattitaitoa. Ja onnittelut tietenkin Tapiolle, hän kun sai olla minun ensimmäinen, heh.

    Seuraa Tapion ja Tremola Oy:n kuulumisia somessa: Facebook ja Instagram

    Gee ✌

    TeamHertta Gee

    Case-esittely: TeamHertta-promomimmien hakuprosessi

    TeamHertta • Kesto: 5 min.

    Tervetuloa seuraamaan uutta juttusarjaamme, jossa esittelemme yksityiskohtaisemmin projektejamme. Kyllä, luvassa ennennäkemätöntä sisäpiirintietoa, wink wink 😉 Pääset todellakin aitiopaikalta tutustumaan duuneihimme ja asiakkaisiimme sekä saat oivan tilaisuuden kurkistaa ketterän toimistomme punaisten verhojen taakse. Ensimmäisenä vuoron saa Ompelimo Pinkkiheidin TeamHertta-promomimmien hakuprosessi.

    Yhteistyö = menestys

    Ompelimo Pinkkiheidistä sen verran taustatietoa alkuun, että Heidin ja Melinan tiet kohtasivat verkkosivuston ja -kaupan uudistuksen myötä, www-sivut julkaistiin kesäkuussa 2016. Nykyään toteutamme ompelimolle monipuolisista viestintätuotteista koostuvia kokonaisuuksia, sisältäen taittoa, somea ja mainontaa; minä hoidan projektivastaavan tehtäviä tämän asiakkuuden kohdalla. Käyntikorteista, roll-upeista, julisteista ja flayereista ikkunateippauksiin, logoilla varustetun printtikankaan suunnittelusta uutiskirjeisiin, copywritingistä kuvauksiin, mainoskampanjoiden suunnittelusta ja toteutuksesta sivuston sekä shopin ylläpitoon ja päivityksiin – yhteistyömme kasvaa ja syventyy koko ajan. Heidin jättämän palautteen duunistamme löydät etusivultamme Asiakkaamme kertovat -osiosta.

    Yhteistyö on voimaa!
    Yhteistyö on voimaa!

    Alkutoimenpiteet

    Team Hertta -työnimistä aihetta sivusimme ensimmäisen kerran palaverissa niinkin tarkkaan kuin 16.12.2016, jolloin tämä mimmi oli vasta harjoittelijana S-Comilla. Siinä palaverissa teimme yhteenvetoa kuluneesta vuodesta ja ideoimme seuraavan vuoden markkinointia. Promotiimin perustamisen tarkoituksena olisi tarjota innokkaille sporttisille mimmeille mahdollisuus hakea osaksi Pinkkiheidin iloista joukkoa ja saada sitä kautta lisää näkyvyyttä, mikä on valehtelematta jokaiselle yritykselle elintärkeätä. Ompelimo sponssaisi valituille promoille kestäviä ja näyttäviä treenivaatteita, lisäksi promot saisivat tilaisuuden osallistua erilaisiin tapahtumiin sekä yhteistreeneihin ja ansaitsisivat näkyvyyttä somessa. Jo projektin ideointivaiheessa juttelimme siitä, että tullaan julkaisemaan promojen stooreja ja kuvia ompelimon somessa.

    Palasimme promomimmien hakuun elokuussa 2017 alkuvuoden ja kesän kiireiden jälkeen, silloin sovimme että haku järjestetään lokakuussa. Heidin toive: “Haluaisin mukaan pari mimmiä, jotka somettais ja vois mahdollisesti tehdä promokeikkoja. Voitais lisäksi järjestää yhteistreenejä hyvällä porukalla.”

    TeamHertta 💝

    Minun tehtävä oli suunnitella ja toteuttaa sellainen hakuprosessi, jolla Heidin tavoite täyttyisi. Aloitin merkkaamalla toimeksiannon meidän yhteiseen markkinointikalenteriin ja ehdotin hakuajaksi kahta viikkoa sekä valittujen julkaisuajankohtaa marraskuun alkuun. Ideoin myös nimeä ja tulevia hashtageja; Heidi ehdotti alkuun nimeksi “Herttapyllyt”, mutta hieman somea pengottuani selvisi, että #herttapyllyt oli jo ollut jonkin verran asiakkaiden käytössä. Näin olleen suosittelin nimeksi “TeamHertta” ja #teamhertta, jota ei sillä hetkellä ollut kertaakaan käytetty. Perustelinkin että näin saataisiin myös helposti erotettua hakijat ja jatkossa promot asiakkaista.

    Hakuprosessiin liittyvien toimenpiteiden lisäksi laadin uuden promootiosopimuksen; kaikkine pykäline tämä oli yksi vaativimmista osioista tässä projektissa. Pinkkiheidillä oli jo myös ennestään muutamia promoja, joiden kanssa haluttiin sopimukset päivittää.

    Toteutus

    Suunnittelin yhteensä viiden somepäivityksen kokonaisuuden: eka oli teaseri, kolme itse hakuaikana ja viimeisessä ilmoitettiin valitut. Somepäivitysten hallintaan käytämme Hootsuite-somealustaa. Hakuprosessi toteutettiin hieman tavanomaisesta poikkeavana, – yleensä kun osallistutaan esim. postaamalla somepäivityksen alapuolelle – sillä tavoitteenamme oli karsia heti alkuun kaikki turhat hakijat, eli käytännössä sellaiset, ketkä eivät ole valmiit laittamaan itseään likoon. Lisäksi ehdotin Heidille, että olisi kiva saada hakijoilta pieni stoori, jolla saa heti myös selville hieman hakijan ulosanti – näin olleen päädyimmekin hakuvideoihin. Täten TeamHertta-promomimmien hakuprosessiin osallistuminen edellytti videon julkaisemista hakijan omalla feedillä, josta seuraa luonnollisesti myös laajempi näkyvyys.

    Hakuajan päätyttyä 30.10. Heidi ilmoitti minulle 12 nimeä, jotka hän oli valinnut hakuvideoiden perusteella. Hakukampanja onnistui erinomaisesti, parin mimmin asemesta löytyi tusina sopivaa tyyppiä. Valitut julkaistiin somessa 1.11. Osa promoista pääsikin jo heti 5.11. luottokuvaajamme Arsi Koivulan linssin eteen, kun Pinkkiheidin tuotekuvauksen yhteydessä kuvattiin myös tiimin jäseniä.

    TeamHertta-promomimmit (vas.) Petra, Riikka ja Pauliina
    TeamHertta-promomimmit (vas.) Petra, Riikka ja Pauliina

    Olemme julkaisseet upeista Hertta-tiimiläisistä kuvia tarinoiden kera someen. Heidi toimittaa mimmien kirjoittamat kuvaukset kuvineen minulle ja minä suunnittelen, hyväksytän sekä ajastan postaukset. TeamHertta on saanut ihanan vastaanoton ja kehuja.

    “Hienoa että teidän vaatemalli- ihmiset tulevat oikeasta treenielämästä ja mallit ovat erilaisia ja he kertovat kukin tarinansa..”

    Seuraa Pinkkiheidiä somessa: Facebook ja Instagram

    Gee ✌

    Gee

    Seikkailu keltaisessa sadetakissa ja henkisen munan kasvua

    Seikkailu • Kesto: 5 min.

    Olemmehan kaikki kuulleet toistuvasti, miten parhaat reissut tehdään juuri hetken mielijohteesta, niitä ei suunnitella etukäteen ja ne edellyttävät rohkeaa heittäytymistä. Silloin kaikki on mahdollista, impulsiivista, spontaania, täydellistä. Tämä syyskuun ekana viikonloppuna toteutunut seikkailu oli ainakin kaikkea tätä ja jopa ripauksen enemmän.

    Äkkilähtö Saarenmaalle – hell yeah!

    Yleensä olen rehellisesti sanottuna sellainen nukun-ensin-yön-yli -tyyppi ja suunnittelen etukäteen sekä mietin asiat kaikista mahdollisista ja mahdottomista perspektiiveistä. Olimme alustavasti suunnitelleet mökkeilyä Heinolassa, mutta sattuneista syistä saman viikon keskiviikkona mökkeilyn tilalle vaihtui viikonloppu Saarenmaalla. Mikä jottei, ajattelin tällä kertaa, meitsi on messissä. Katsoin säätiedotusta juuri ennen matkaa ja koko viikonlopuksi luvattiin, kyllä, pelkkää vesisadetta. Onneksi tilaamani keltainen Helly Hansen -sadetakki oli juuri saapunut ja pakkasin sen mukaan ihan ekana.

    Seikkailu alkakoon! Lähdin aamulla Turusta Onnibussilla Helsinkiin, Helsingistä Linda Linellä Tallinnaan. Tallinnassa kyytini odotti satamassa, laivani lähtö oli tosin viivästynyt tunnilla, joten olimme hieman jäljessä aikataulusta, tehtiin pikaisesti kauppareissu ja haettiin vesijetti. Meitä oli yhdeksän hengen seurue – seitsemän aikuista ja kaksi lasta. Tallinnasta ajettiin Virtsuun, sieltä lautalla Kuivastuun. Vink vink, lautta-aikataulut ja -liput nykyään näppärästi tästä. Kuivastusta jatkettiin matkaa kohti ystävämme mökkiä, jossa vietimme perjantain ja lauantain välisen yön.

    Kotimaan turisti

    Vielä Eestissä asuessani kävin yhtenään Suomessa, nyt kun asun lahden tällä puolella homma menee päinvastoin, tosin entisessä kotimaassani vierailen nykyään luvattoman harvoin. Ehkäpä se on asioiden luonnollista kulkua toisaalta, mutta maisemanvaihdos tekee välillä hyvää. Olin sitä paitsi käynyt vain kerran aikaisemmin Saarenmaalla, sitäkin lapsena, eli siitä oli tosiaankin jo ehtinyt vierähtää ainakin 20 vuotta, heh. Aikaisin lauantaiaamuna olisin näin aitona “kotimaan turistina” halunnut päästä kierrokselle ja syömään Kuressaaren linnaan, mutta se harmi kyllä aukesi vasta myöhemmin päivällä. Päädyimme ruokailemaan aivan Kuressaaren keskustassa sijaitsevaan kodikkaaseen Mönus Villem pubiin, jossa oli todella laaja valikoima eestiläisiä herkkuja. Pubin valikoimasta löytyi monenlaista niin seurueemme isoille kuin pienille ruokailijoille, ja siellä oli valtava lasten leikkihuone. Eestissä on muutenkin aivan erilainen pubikulttuuri kun esimerkiksi Suomessa. Kaikista pubeista saa safkaa, pubit ovat viihtyisät sekä siistit ja paikalliset itsekin suosivat pubeja, joissa ruoka (ja juoma) on erinomaista sekä edullista. Suomessa pubit ovat suuremmaksi osaksi, no offence, räkälöitä.

    Henkisen munan kasvua

    Ruuan ja kauppareissun jälkeen palattiin mökille. Mökin omistaja pyysi meitä avuksi pihatöihin, sillä uutta polkua varten piti kuulemma kaataa yksi puu. Ei ollut ihan vain yksi puu, ei, pikemminkin pensaikko. Minua ei tarvinnut selvästikään kahdesti pyytää, tietenkin menin avuksi. Viihdyn luonnossa ja ulkona enkä kaihda liata käsiäni. Yhdessä tekeminen antaa sitä paitsi tilaa keskustelulle, yhteisiin talkoihin osallistuminen tai pikemminkin talkoista kieltäytyminen kertoo ihmisestäkin yhtä sun toista. Oli superia touhuta koko päivä ulkona hyvässä seurassa ja sadetakki pääsi samalla ultimaattiseen testiin. 

    Pihatöitä, kyllä, sadetakissa

    Saatiin myös työntää autoa käytiin, kun siitä loppui sopivasti akku pihatöiden valmistuttua. Tällaisen suorituksen jälkeen tuntee väkisinkin itsensä hieman aiempaa kovemmaksi, vahvemmaksi, paremmaksi. Tuntui että minun henkinen muna kasvoi ainakin 10 senttimetriä.

    Spläts!

    Lauantain ja sunnuntain väliseksi yöksi vuokrasimme seurueellemme mökin läheltä Kuressaarea, paikan nimeltä Tõnise Talu. Mökin emäntä oli valmistellut kaiken ennen saapumistamme, laittanut takkaan tulen ja saunan lämpiämään. Heitettiin kamat huoneisiimme ja puettiin märkäpuvut, seikkailu jatkui vesijettiajelulla Muratsissa

    Ajelulla Muratsissa, keltaisessa sadetakissa

    Puin ensin märkäpuvun, sitten pelastusliivin ja niiden päälle sadetakin, hih. Myönnettäköön, se saattaa kuulostaa aavistuksen oudolta, mutta en halunnut kastua sateessa ennen ajelua. Kyllä te tiedätte mitä tarkoitan, ihan loogistahan se on.

    Ja eiku kyytiin! Se fiilis, kun merivesi tuntuu olevan lämpimämpi kuin ilma ulkona, vesisade piiskaa kasvoja niin kovin, että vaivoin saat pidettyä silmät auki. Pidät kiinni niin kovaa kuin suinkaan pystyt, aina välillä iskeytyy aalto vasten kasvoja ja hetkittäin jännittää niin paljon, että on pakko painaa kasvot kiinni edessäsi olevaan. Mutta samalla tuntuu turvalliselta. Niin niin niin päheetä, huhuhh! Enkä lentänyt kyydistä kertaakaan, mikä oli erityisen mieltä ylentävää, meinaa pelkään julmetusti syvää vettä. 

    Ajelun jälkeen mökillä saunottiin, grillattiin, soiteltiin kitaraa ja laulettiin, nautittiin valehtelematta aivan jokaisesta hetkestä. Aamulla vuokramökin ihastuttava emäntä toi meille lautasellisen vastapaistettuja sydämenmuotoisia lettuja, miten sydämellistä hänestä. Jätimme lähtiessämme mökkiin kiitokseksi konvehtirasian ja paketin kahvia.

    Aamupalaksi lettuja vuokramökin emännältä


    Villasukat Tõnise talusta

    Mökissä oli myytävänä myös villasukkia, pipoja ja lapasia – sain lahjaksi sievät valkoiset villasukat, joiden tärkeä tehtävä on nyt lämmittää varpaitani öisin. 

    Seikkailu jatkuu mutakylvyssä

    Meillä oli tarkoitus palata ystävämme mökille siistimään paikkoja ennen paluuta mantereelle. Sunnuntai aamulla laivayhtiö tiedotti, että myrskyn vuoksi kaikki heidän lähdöt oli siltä päivältä peruttu, joten paluumatkani siirtyi seuraavalle päivälle. Ajoimme takaisin mökille sitä edellisenä päivänä raivaamamme uutta polkua pitkin. Koko viikonlopun oli satanut rankasti ja niin se meidän auto sitten jäi siihen, kiinni mutaan. Enhän mä olisi mitenkään edes ehtinyt laivalle ajoissa, tällaiset yhteensattumat hämmentävät todella paljon ja niitä tuli koettu viikonlopun aikana monesti. Auton pelastusoperaatiota varten piti käydä hakemassa kyliltä traktori ja siinä mutakylvyssä menikin sitten useampi tunti. Näin matkan loppumetreillä saimme kokea todellista yhteen hiileen puhaltamisen ja itsellemme nauramisen keventävää vaikutusta.

    Seikkailu jatkuu mutakylvyssä

    Sielunruokaa

    Kerrassaan mieletön ettenkö sanoisi. Tämä seikkailu tarjosi ennen kaikkea ravintoa sielulle ja mainioita sattumia. Käsittelimme näiden sattumien ohella monia kipeitä aiheita, juttelimme vuosia (12 vuotta!) mieliämme painanneista asioista ja oltiin kasvokkain kaukaisen menneisyyden haamujen kanssa. Kerrankin oli tälle kaikelle oikeasti aikaa ja hedelmällinen ympäristö sekä olosuhteet. Henkisen munan kasvu ei ole aina välttämättä helppoa ja rattoisaa, mutta on takuulla yhdistävää ja puhdistavaa, sen voin luvata.

    Seuraavan kerran, kun saat yllättävän puhelun tai odottamattoman kutsun, suunnitelmat muuttuu tai epäröit lähteäkö vai ei – älä epäröi, lähde, uskalla. Tämä on myös note to self 😉

    Saitko kenties kirjoituksestani kipinän, heräsikö nostalgia, ajatuksia tai oivalluksia? Superduper! Kysy, kommentoi, arvostele – kaikki keskustelu on tervetullutta!

    Byeee,
    Gee ✌

     

     

    PS. To be absolutely clear: vaikka sadetakkia saakin tilattua S-Comin kautta, tämä kirjoitus ei ole kaupallinen yhteistyö – minä en saanut sadetakkia ilmaiseksi tai mitään moista nonsenseä. Tuo sadetakki on mielestäni sen verran pähee ja toimiva, hinta-laatusuhdekin erittäin kohdillaan, että hehkutan siitä ihan omasta tahdostani. Jos innostuit ja haluat sellaisen myös itsellesi, ota toki meihin yhteyttä vaikka tästä.

    Geen viikkokatsaus: graafikko arjessa Gee

    Perunatehtaalta mainostoimisto S-Comin ykkösgraafikoksi

    Ykkösgraafikko • Kesto: 2 min.

    “Moro, help us. Tarvitaan erittäin edustava entinen opiskelijamme messuille haastatteluun. Please pelase please.”

    Tällaisen viestin sain Turun ammatti-instituutista, lähettäjänä entinen opettajani ja suuri innoittajani, tyyppi ketä on aina tsempannut minua. Viestin luettuani mietin, että no hitto, mikä ettei, kuinka suuri kunnia olikaan tulla pyydetyksi. Lisäksi mietin, että olisi niin huippua, jos joku kuuntelijoista saisi mun stoorista potkua omien opintojen aloittamiseen. Haastattelu pidettiin Turun Messuilla TS Olohuoneessa ja aiheena oli ammatinvaihto aikuisena, aihe josta mä tiedän kun tiedänkin yhtä sun toista. Tässä siis Geen tuhkimotarina – eli kuinka perunatehtaan linjatyöntekijästä kuoriutui mainostoimisto S-Comin ykkösgraafikko. 

    TS Olohuone Suomi100 Turun Messut

    Historia

    Taustastani sen verran, että olen suorittanut aikuiskoulutuksessa työn ohella kaksi tutkintoa. Ensimmäinen oli Turun ammatti-instituutin liiketalouden perustutkinto, valmistuin toimisto- ja talouspalveluiden merkonomiksi vuonna 2013. Kyseinen koulutus antoi hyvän pohjan ja teinkin vuosia toimistotöitä.

    Olen tehnyt yli 10-vuotisen työhistoriani aikana oikeastaan jos jonkinsorttista duunia, hah. Kesätöitä koulun ohella mansikkamyyjänä, lasten leirillä keittiöapulaisena ja kahvilatyöntekijänä. Aloitin vuonna 2006 Suomeen muutettuani tehdastyöntekijänä Etelä-Pohjanmaalla, vuonna 2007 muutettuani Turkuun etenin sairaala-apulaisesta muutaman muun duunin ja mutkan kautta perintäasiantuntijaksi ja kuntokeskusvastaavaksi. You name it, I did it!

    Kohti media-alaa, mainostoimisto täältä tullaan!

    Pitkäaikainen (lue: ikuinen) polte graafiselle alalle sai minut hakeutumaan uudelleen opiskelemaan julkaisugraafikko-koulutukseen. Heti koulutuksen alettua prässäsin itseni mainostoimisto S-Comille harjoitteluun – olin päättänyt, että se on ainoa oikea mesta mulle. Harjoittelussa sain ekasta päivästä lähtien tehdä ihan oikeita asiakastöitä, imin itseeni kaiken tiedon, mitä irti lähti. Ja tänä vuonna suoritinkin media-alan ammattitutkinnon. Valmistuttuani ja harjoittelun päätyttyä Mel pyysi mut duuniin S-Comille.

     

    Mainostoimisto S-Comin graafikot

    Klisee?

    Kenties tästä tuli fiilis, että mulla on ollut tosi iisii ja kaikki on taianomaisesti sujunut ihan kuin itsestään. Usko pois, tuuri tai onni on ollut todella kaukana mun polulta. Olen pistänyt itseni likoon jokaista solua myöten, muutin 16-vuotiaana vieraaseen maahan ja rakensin kaiken nollasta. Olen tehnyt paskaduunia ja äärettömän pitkää päivää, samalla opiskellut, jotta nyt voin sanoa, että ei kiitos enää. Jotta nyt voin elää nauttien ja tehden just sitä mun omaa juttua, mun unelma-ammatissa. Ja mikä parasta, työssäni mahdollisuudet ovat loputtomat, aina on jotain uutta ja jännää – juuri siksi jumaloin tätä.

    Yksi neuvo

    Kerroin tämän samaisen stoorin haastattelussa ja sen jälkeen annoin kuuntelijoille oikeastaan yhden neuvon. Ja se on seuraava: “Tee se! Uskalla! Laita itsesi likoon, ole riittävän itsekäs ja saavutat just sen, mitä haluat, mistä eniten haaveilet! Todennäköisesti saat aikaiseksi jopa paljon enemmän, kuin edes osasit kuvitella. Eletäänhän täs itseämme varten, eiksje. Go for it, dare to dream big and make it real!”

    Coming soon

    Minulta voit jatkossa(kin) odottaa sekalaista selektiota duunijutuista ja vapaa-ajastani, lisäksi tulossa mm. tuotetestauksia äärimmäisissä tositilanteissa ja muita satuiluja. Stay tuned! Superduper huippua kun olet mukana, kiitos 😉

    Paljon tsemppiä syksyyn ja kaikkeen, mihin ikinä päätätkin ryhtyä,

    Gee