Matkalla työelämään – Elina

Matkalla työelämään

Matkalla työelämään • Kesto: 4 min.

Moikka! Nimeni on Elina, mutta lähes kaikki sanovat minua Elluksi. Asun Mellilässä ja tulen sieltä asti työssäoppimaan Turkuun Schmidt Communicationsiin. Perheeseeni kuuluu lisäkseni äiti, isä, sekä kolme sisarusta; kaksi isoveljeä ja isosisko. Osana perhettäni on myös kolme kissaa, kaksi koiraa, torvimyyrä ja kilpikonna. Opiskelen media-alaa kolmatta vuotta Novida, ammattiopisto ja lukiossa, Loimaan toimipisteellä ja kirjoitan Auranmaan viikkolehden nuortenpalsta Smashia. Ulospäin olen blondi kiharapää ja olen 163 cm pitkä (pätkä). Kun kuitenkin raapaisee pintaa hieman syvemmälle, käy ilmi, että  olen niitä ihmisiä jotka nukkuvat kaikkialla korvatulpat päässä ja juovat kahvinsa mustana. Olen ihminen joka hymähtää kuin naurahtaen kun minulle puhutaan, vain ilmaistakseni, että olen kuunnellut ja sisäistänyt kuulemani, en naurahtaakseni. Olen myös ihminen, joka rakastaa haasteita ja eläimiä. Tässä blogitekstissä kerron teille matkastani työelämään.

Kun olin lapsi halusin olla isona laulaja tai näyttelijä. Vaikka kotona ja autossa tulee välillä lauleltua, olen ne haaveet piilottanut vaatekaapin perälle kätköön. Kahdeksannella luokalla Kosken seudun yläasteella jatko-opintopaikkaa miettiessäni pohdin, mitä oikein haluan tehdä isona. Silloin olin ehdottomasti sitä mieltä, että haluan olla psykologi. Otin selvää psykologin vaatimasta koulutuksesta, mutta polku psykologin opintoihin vaatii lukion allensa. Näin itseni tulevaisuudessa istumassa lukion penkillä. Taustalle kuitenkin hiipi ajatus, että jos lukion jälkeen en haluakkaan enää psykologiksi? Olisin ilman ammattia ja pitäisi aloittaa alusta. Silloin ensimmäisen kerran ajatus kaksoistutkinnosta valloitti mielen. Opintojen jälkeen minulla olisi ammatti opiskeltuna pohjalle ja pääsisin mahdollisesti kouluttautumaan psykologiksi yliopistoon. Enää pitäisi vain löytää itseä kiinnostava ala.

Nuortenpalsta Smash

Eräänä iltapäivänä koulun jälkeen äiti näytti minulle lehdestä ilmoituksen. ”Auranmaan viikkolehti etsii nuoria toimittajia nuortenpalstalle”, luki mainoksen otsikkona. En kauaa miettinyt päätöstä lähteä hakemaan työpaikkaa koulun ohelle, vaan otin haasteen välittömästi vastaan. Jo samana päivänä kirjoitin sähköpostia ja lähetin hakemuksen eteenpäin. Parin päivän päästä istuinkin jo ensimmäisen työpaikkani haastattelussa. Työ on antanut minulle enemmän kuin kokemusta olla kanssakäymisissä tuntemattomien ihmisten kanssa, Auranmaan viikkolehti sai minut myös kiinnostumaan media-alasta. Päätin ottaa alasta selvää enemmän ja kirjoittelin sähköposteja Loimaan ammattikouluun ja kyselin kaksoistutkinnosta. Maisemanvaihto tutuksi ja turvalliseksi muodostuneesta Koskesta oli pelottava ajatus, sillä ystäväni jäivät Koskelle, tai lähtivät opiskelemaan Saloon. Pidin kuitenkin mielessäni opinto-ohjaajani sanat: ”Älä lähde opiskelemaan sinne minne kaverisi menevät, vaan lähde opiskelemaan sinne minne itse haluat”, ja niin aloitin kaksoistutkinnon opiskelun syksyllä 2015 Loimaalla, josta ammatillisella puolella opiskelen media-alaa.

Media-alan opinnot alkakoon!

Ensimmäisestä koulupäivästä ammattikoulussa muistan erityisesti sen, kun ensimmäisen kerran astuin Turuntien koulurakennukseen ja onnistuin vielä eksymään. Olin täysin hukassa. Terveydenhoitajan opastuksella kuitenkin löysin nykyisen luokkani pariin, josta en tuntenut ketään. Muistan vieläkin opintojemme ensimmäisen tehtävän. Opettelimme Photoshopissa kopioimaan kuvasta lampaan ja liittämään sen samaan kuvaan uudestaan. Se oli jo mielestäni siistiä ja olin ylpeä työstäni. Se oli silloin iso juttu. Muistaakseni otin siitä kuvan Snapchattiin ja jaoin sen kavereille saatetekstein ”Kyl musta viä media-assistentti tulee”, jep jep.

Ensimmäisen vuoden näyttötehtävänä oli luoda tapahtuma, valokuvata ja videoida se ja tehdä tapahtumalle verkkosivut. Minun tehtäväni oli tehdä sivut. Innostuin verkkosivujen tekemisestä todella paljon. Tutkin ja kokeilin eri asioita ja vietin monta iltaa vain Dreamwieverin parissa. Siitä lähtien olen ollut innoissani nettisivuista ja olen varma, että niitä haluan tehdä myös jatkossa.

Työssäoppimaan – mutta minne?

Toisen opiskeluvuoden lopulla tuli jälleen aiheelliseksi miettiä seuraavaa työssäoppimispaikkaa. Melina on pari kertaa käynyt kertomassa  itsestään ja yrittäjyyspolustaan. Salaa mielessäni olin jo kauan sitten päättänyt, että lähden Melinalle työssäoppimaan. Olin kuullut kehuja, että Schmidt Communications on paikka, jossa oppii todella paljon, joten sinne olisi pakko päästä. Ilmaisin päätökseni opettajalleni ja hän kannusti minua ottamaan Melinaan yhteyttä jo kesälomalla. Ja näin tein. Kolmannen lukuvuoden alettua sain nopeasti ennakkotehtävän, jossa suunnittelin yritykselle nettisivujen ulkoasun. Tehtävän palautus jännitti todella paljon ja lopulta opettajani kannustuksesta painoin sähköpostin ”lähetä”-nappia. Pian tehtävän palautuksen jälkeen jo ajaa hurautin autolla ensimmäistä kertaa yksin Turun keskustaan. Eihän Mellilässä asuva nuori naisenalku osannut ennakoida ja ottaa parkkirahaa mukaan. Turun maksullisien parkkipaikkojen määrästä sokaistuneena löysin vihdoin vapaan parkkipaikan, puoli tuntia sovitun tapaamisen alkamiskohdan jälkeen. Minun kaltaiselle tarkalle kellonkyttääjälle tämä oli äärimmäisen noloa. Vastassa oli kuitenkin rento ja ymmärtäväinen vastaanotto, sekä häntää heiluttava karvaturri. Lopulta työssäoppimispaikkahan sieltä tuli!

Aurajoki Turussa

Jo ensimmäisien viikkojen aikana olen oppinut aivan hirveästi kaikenlaista uutta. Positiivisena yllätyksenä koin ison vastuun kantamisen heti alusta lähtien, kun sain työni alle ensimmäisen asiakastyöni. Tulin hakemaan työssäoppimispaikaltani oppia, kokemusta sekä työn tuntua ja sitä olen jo nyt saanut. Mellilän hiljaisesta maalaismaisemasta muutos Turun viiden ruuhkaan ja keskustan hulinaan oli melko yllätys. Työssäoppimiseni ensimmäisenä päivänä, kun kävin keskustassa syömässä, totesin Melinalle: ”Todella outoa kävellä Turun keskustassa yksin”. Yleensä olen tehnyt matkat Turkuun kavereiden tai perheen kanssa. Odotan työssäoppimiseltani monipuolista oppimista, jota olen jo tähän mennessä saanut runsaasti. Erityisesti odotan sivustojen luomista ja taitojeni kehittymistä entisestään.

Nähdään pian! työelämään – Kotikonnut Mellilä

Matkalla tulevaisuuteen – kaikki ovet ovat auki!

Lähitulevaisuudessa koulun jälkeen lähden heinäkuussa armeijaan. Se on ollut yksi haaveistani pienestä pitäen. Armeijan jälkeen aion lähteä jatko-opiskelemaan lisää nettisivujen tekemistä.  Nettisivujen luomisessa minua kiinnostaa koodaaminen ja ulkoasun asettelu. Psykologiksi opiskelemisen haaveet ovat jääneet hieman taka-alalle, mutta en ole sitä vielä kokonaan pois sulkenut. Tulevaisuus näyttää mitä se tuo tullessaan.

TallennaTallenna

TallennaTallenna

TallennaTallenna

TallennaTallenna

TallennaTallenna

TallennaTallenna

TallennaTallenna

TallennaTallenna

TallennaTallenna

S-Com Harjoittelija

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *