Seikkailu keltaisessa sadetakissa ja henkisen munan kasvua

Seikkailu • Kesto: 5 min.

Olemmehan kaikki kuulleet toistuvasti, miten parhaat reissut tehdään juuri hetken mielijohteesta, niitä ei suunnitella etukäteen ja ne edellyttävät rohkeaa heittäytymistä. Silloin kaikki on mahdollista, impulsiivista, spontaania, täydellistä. Tämä syyskuun ekana viikonloppuna toteutunut seikkailu oli ainakin kaikkea tätä ja jopa ripauksen enemmän.

Äkkilähtö Saarenmaalle – hell yeah!

Yleensä olen rehellisesti sanottuna sellainen nukun-ensin-yön-yli -tyyppi ja suunnittelen etukäteen sekä mietin asiat kaikista mahdollisista ja mahdottomista perspektiiveistä. Olimme alustavasti suunnitelleet mökkeilyä Heinolassa, mutta sattuneista syistä saman viikon keskiviikkona mökkeilyn tilalle vaihtui viikonloppu Saarenmaalla. Mikä jottei, ajattelin tällä kertaa, meitsi on messissä. Katsoin säätiedotusta juuri ennen matkaa ja koko viikonlopuksi luvattiin, kyllä, pelkkää vesisadetta. Onneksi tilaamani keltainen Helly Hansen -sadetakki oli juuri saapunut ja pakkasin sen mukaan ihan ekana.

Seikkailu alkakoon! Lähdin aamulla Turusta Onnibussilla Helsinkiin, Helsingistä Linda Linellä Tallinnaan. Tallinnassa kyytini odotti satamassa, laivani lähtö oli tosin viivästynyt tunnilla, joten olimme hieman jäljessä aikataulusta, tehtiin pikaisesti kauppareissu ja haettiin vesijetti. Meitä oli yhdeksän hengen seurue – seitsemän aikuista ja kaksi lasta. Tallinnasta ajettiin Virtsuun, sieltä lautalla Kuivastuun. Vink vink, lautta-aikataulut ja -liput nykyään näppärästi tästä. Kuivastusta jatkettiin matkaa kohti ystävämme mökkiä, jossa vietimme perjantain ja lauantain välisen yön.

Kotimaan turisti

Vielä Eestissä asuessani kävin yhtenään Suomessa, nyt kun asun lahden tällä puolella homma menee päinvastoin, tosin entisessä kotimaassani vierailen nykyään luvattoman harvoin. Ehkäpä se on asioiden luonnollista kulkua toisaalta, mutta maisemanvaihdos tekee välillä hyvää. Olin sitä paitsi käynyt vain kerran aikaisemmin Saarenmaalla, sitäkin lapsena, eli siitä oli tosiaankin jo ehtinyt vierähtää ainakin 20 vuotta, heh. Aikaisin lauantaiaamuna olisin näin aitona ”kotimaan turistina” halunnut päästä kierrokselle ja syömään Kuressaaren linnaan, mutta se harmi kyllä aukesi vasta myöhemmin päivällä. Päädyimme ruokailemaan aivan Kuressaaren keskustassa sijaitsevaan kodikkaaseen Mönus Villem pubiin, jossa oli todella laaja valikoima eestiläisiä herkkuja. Pubin valikoimasta löytyi monenlaista niin seurueemme isoille kuin pienille ruokailijoille, ja siellä oli valtava lasten leikkihuone. Eestissä on muutenkin aivan erilainen pubikulttuuri kun esimerkiksi Suomessa. Kaikista pubeista saa safkaa, pubit ovat viihtyisät sekä siistit ja paikalliset itsekin suosivat pubeja, joissa ruoka (ja juoma) on erinomaista sekä edullista. Suomessa pubit ovat suuremmaksi osaksi, no offence, räkälöitä.

Henkisen munan kasvua

Ruuan ja kauppareissun jälkeen palattiin mökille. Mökin omistaja pyysi meitä avuksi pihatöihin, sillä uutta polkua varten piti kuulemma kaataa yksi puu. Ei ollut ihan vain yksi puu, ei, pikemminkin pensaikko. Minua ei tarvinnut selvästikään kahdesti pyytää, tietenkin menin avuksi. Viihdyn luonnossa ja ulkona enkä kaihda liata käsiäni. Yhdessä tekeminen antaa sitä paitsi tilaa keskustelulle, yhteisiin talkoihin osallistuminen tai pikemminkin talkoista kieltäytyminen kertoo ihmisestäkin yhtä sun toista. Oli superia touhuta koko päivä ulkona hyvässä seurassa ja sadetakki pääsi samalla ultimaattiseen testiin. 

Pihatöitä, kyllä, sadetakissa

Saatiin myös työntää autoa käytiin, kun siitä loppui sopivasti akku pihatöiden valmistuttua. Tällaisen suorituksen jälkeen tuntee väkisinkin itsensä hieman aiempaa kovemmaksi, vahvemmaksi, paremmaksi. Tuntui että minun henkinen muna kasvoi ainakin 10 senttimetriä.

Spläts!

Lauantain ja sunnuntain väliseksi yöksi vuokrasimme seurueellemme mökin läheltä Kuressaarea, paikan nimeltä Tõnise Talu. Mökin emäntä oli valmistellut kaiken ennen saapumistamme, laittanut takkaan tulen ja saunan lämpiämään. Heitettiin kamat huoneisiimme ja puettiin märkäpuvut, seikkailu jatkui vesijettiajelulla Muratsissa

Ajelulla Muratsissa, keltaisessa sadetakissa

Puin ensin märkäpuvun, sitten pelastusliivin ja niiden päälle sadetakin, hih. Myönnettäköön, se saattaa kuulostaa aavistuksen oudolta, mutta en halunnut kastua sateessa ennen ajelua. Kyllä te tiedätte mitä tarkoitan, ihan loogistahan se on.

Ja eiku kyytiin! Se fiilis, kun merivesi tuntuu olevan lämpimämpi kuin ilma ulkona, vesisade piiskaa kasvoja niin kovin, että vaivoin saat pidettyä silmät auki. Pidät kiinni niin kovaa kuin suinkaan pystyt, aina välillä iskeytyy aalto vasten kasvoja ja hetkittäin jännittää niin paljon, että on pakko painaa kasvot kiinni edessäsi olevaan. Mutta samalla tuntuu turvalliselta. Niin niin niin päheetä, huhuhh! Enkä lentänyt kyydistä kertaakaan, mikä oli erityisen mieltä ylentävää, meinaa pelkään julmetusti syvää vettä. 

Ajelun jälkeen mökillä saunottiin, grillattiin, soiteltiin kitaraa ja laulettiin, nautittiin valehtelematta aivan jokaisesta hetkestä. Aamulla vuokramökin ihastuttava emäntä toi meille lautasellisen vastapaistettuja sydämenmuotoisia lettuja, miten sydämellistä hänestä. Jätimme lähtiessämme mökkiin kiitokseksi konvehtirasian ja paketin kahvia.

Aamupalaksi lettuja vuokramökin emännältä


Villasukat Tõnise talusta

Mökissä oli myytävänä myös villasukkia, pipoja ja lapasia – sain lahjaksi sievät valkoiset villasukat, joiden tärkeä tehtävä on nyt lämmittää varpaitani öisin. 

Seikkailu jatkuu mutakylvyssä

Meillä oli tarkoitus palata ystävämme mökille siistimään paikkoja ennen paluuta mantereelle. Sunnuntai aamulla laivayhtiö tiedotti, että myrskyn vuoksi kaikki heidän lähdöt oli siltä päivältä peruttu, joten paluumatkani siirtyi seuraavalle päivälle. Ajoimme takaisin mökille sitä edellisenä päivänä raivaamamme uutta polkua pitkin. Koko viikonlopun oli satanut rankasti ja niin se meidän auto sitten jäi siihen, kiinni mutaan. Enhän mä olisi mitenkään edes ehtinyt laivalle ajoissa, tällaiset yhteensattumat hämmentävät todella paljon ja niitä tuli koettu viikonlopun aikana monesti. Auton pelastusoperaatiota varten piti käydä hakemassa kyliltä traktori ja siinä mutakylvyssä menikin sitten useampi tunti. Näin matkan loppumetreillä saimme kokea todellista yhteen hiileen puhaltamisen ja itsellemme nauramisen keventävää vaikutusta.

Seikkailu jatkuu mutakylvyssä

Sielunruokaa

Kerrassaan mieletön ettenkö sanoisi. Tämä seikkailu tarjosi ennen kaikkea ravintoa sielulle ja mainioita sattumia. Käsittelimme näiden sattumien ohella monia kipeitä aiheita, juttelimme vuosia (12 vuotta!) mieliämme painanneista asioista ja oltiin kasvokkain kaukaisen menneisyyden haamujen kanssa. Kerrankin oli tälle kaikelle oikeasti aikaa ja hedelmällinen ympäristö sekä olosuhteet. Henkisen munan kasvu ei ole aina välttämättä helppoa ja rattoisaa, mutta on takuulla yhdistävää ja puhdistavaa, sen voin luvata.

Seuraavan kerran, kun saat yllättävän puhelun tai odottamattoman kutsun, suunnitelmat muuttuu tai epäröit lähteäkö vai ei – älä epäröi, lähde, uskalla. Tämä on myös note to self 😉

Saitko kenties kirjoituksestani kipinän, heräsikö nostalgia, ajatuksia tai oivalluksia? Superduper! Kysy, kommentoi, arvostele – kaikki keskustelu on tervetullutta!

Byeee,
Gee ✌

 

 

PS. To be absolutely clear: vaikka sadetakkia saakin tilattua S-Comin kautta, tämä kirjoitus ei ole kaupallinen yhteistyö – minä en saanut sadetakkia ilmaiseksi tai mitään moista nonsenseä. Tuo sadetakki on mielestäni sen verran pähee ja toimiva, hinta-laatusuhdekin erittäin kohdillaan, että hehkutan siitä ihan omasta tahdostani. Jos innostuit ja haluat sellaisen myös itsellesi, ota toki meihin yhteyttä vaikka tästä.

Gerda Volt
Gerda Volt

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *